"Aivan tässä puitten välissä on piilopaikka", sanoi Labiskwee.
Seuraavassa silmänräpäyksessä hän tarttui hämmästyneenä Smoken käteen. Heidän edessään räiskyi pieni, iloinen tuli, jonka ääressä McCan istui kyykkysillään. Labiskwee mutisi jotakin intiaanikielellä, ja hänen äänensä muistutti niin suuresti vingahtavaa piiskaniskua, että Smokelle tuli mieleen Nelisilmän Labiskweelle antama mainenimi cheetah, tiikerisusi.
"Arvelinpa ihan oikein, että aikoisitte lähteä ilman minua", selitti McCan, kun he saapuivat hänen luokseen, ja hänen pienet pippurisilmänsä tuikkivat kavalasti. "Sen tähden pidin tyttöä silmällä, ja kun näin hänen piilottavan sukset ja muonan, olin selvillä seikasta. Olen ottanut itselleni sukset, lumikengät ja evästä. Tuliko? Ei mitään vaaraa. Leiri nukkuu, ja odottaminen kävi kylmäksi. Lähdemmekö nyt?"
Labiskwee heitti nopean, hämmentyneen silmäyksen Smokeen, mutta teki samassa tuokiossa toimintapäätöksen. Hän alkoi puhua ja osoitti silloin, niin lapsellinen kuin olikin rakkaudessaan, olevansa ripeäpäätöksinen olento, joka elämän muissa tilanteissa oli kaikkea muuta kuin hento köynnöskasvi.
"McCan, te olette koira", tiuskaisi hän, ja hänen silmänsä säihkyivät vihaa. "Tiedän, että aiotte herättää koko leirin, ellemme ota teitä mukaamme. Mutta te tunnette isäni. Minä olen isäni kaltainen. Te saatte suorittaa osanne työstä. Teidän on toteltava. Ja jos punotte viekkaita konnanjuonia, olisi ollut teille parempi olla lähtemättä nuotioltanne."
McCan katseli häntä pienissä pippurisilmissään yht'aikainen vihan ja pelon ilme, mutta Labiskween silmistä viha suli säteileväksi hellyydeksi, kun hän suuntasi ne Smokeen.
"Olinko oikeassa siinä, mitä sanoin?" kysyi hän.
X.
Päivän sarastaessa he olivat matalalla kukkulasarjalla, joka erotti kumputasangon ja vuoriston toisistaan. McCan ehdotti aamiaislevähdystä, mutta he jatkoivat matkaansa. Vasta kun iltakaste pehmittäisi hangen, niin että hiihtäminen kävisi mahdottomaksi, he söisivät.
Labiskwee selitti Smokelle, miten hyvin hän tunsi seudun ja millä keinoin hän aikoi eksyttää etsijät. Maailmaan vei vain kaksi tietä, toinen länteen, toinen etelään. Snass lähettäisi heti nuorten miesten parvia kumpaakin tietä tutkimaan. Mutta oli olemassa kolmaskin tie, sekin etelään. Se tunkeutui tosin vain puolimatkaan korkeaan vuoristoketjuun, kääntyi sitten länteen, kulki kolmen harjanteen yli ja päätyi tavalliselle tielle. Kun nuoret miehet eivät löytäneet jälkiä tältä tavalliselta tieltä, kääntyisivät he takaisin luullen, että he olivat turvautuneet vaivalloisempaan ja pitempään kiertotiehen.