"Mitäpä sinä osaisit?" näykki Stine.
"Koettakaa", vastasi Kit ja mukautui.
Hän oli ensi kerran eläessään palkkatyössä, mutta hän oppi vakavasti tottelemaan. Kuuliaisena ja hilpeänä hän otti osaa erilaisiin turhiin yrityksiin, joilla koetettiin saada vene vesille.
"Miten sinä menettelisit?" kysyi vihdoin Sprague hengästymisestä puolikuoliaana ja melkein uikuttaen.
"Kävisin istumaan ja odottaisin tyynempää hetkeä, ja sitten yritettäisiin niin kovasti kuin suinkin jaksettaisiin."
Hän oli ensimmäinen, joka kehitti tuon suunnitelman, niin yksinkertainen kuin se olikin. Se tuotti tuloksen heti ensi kertaa käytäntöön sovellettaessa. He nostivat sitten huopapeiton mastoon purjeeksi ja kiitivät järveä pitkin. Stine ja Sprague tulivat kohta hilpeälle tuulelle. Alituisesta pessimismistään huolimatta oli myös Shorty hyvällä päällä, ja Kitin mieltä innosti yritys niin, ettei hän voinut nurkua. Sprague kamppaili peräsimen kanssa neljännestunnin, mutta katsoi sitten pyytävästi Kitiin. Kit vapautti hänet.
"Minun käsivarteni ovat aivan puutuneet ponnistuksista", mutisi Sprague puolustellen.
"Ette ole tainnut syödä koskaan karhunlihaa?" kysyi Kit myötätuntoisesti.
"Mitä piruja tarkoitat?"
"En mitään erityistä. Arvelin vain."