"Shorty, ota esille minun vaatelaukkuni ja tee tuli", komensi Stine.
Shorty totteli, ja Sprague värisi vilusta veneessä. Kun Kit ei saanut mitään määräystä, oli hän jouten ja mielissään, kun sai levätä.
"Eripurainen venekunta ei pääse vesille", sanoi hän itsekseen.
"Mitä sanot?" ärähti Sprague hänelle.
"Puhunpahan itsekseni — kuuluu tapoihini", vastasi Kit.
Hänen herransa loi häneen kovan katseen ja jurotti pitkät minuutit yksinään. Sitten herra antautui:
"Ota esille matkalaukkuni", käski hän, "ja mene auttamaan tulen teossa.
Emme pääse lähtemään ennen kuin aamulla."
II.
Myrsky jatkui vielä seuraavana päivänä. Lindermanin-järvi oli vain kapea, veden täyttämä vuorenrotko. Tämän suppilon läpi puhalteli vuorilta tuleva viima epäsäännöllisesti, toisin ajoin voimakkain puuskin ja toisin ajoin hiukan hiljeten.
"Jos annatte minun yrittää, niin luulen meidän pääsevän matkalle", sanoi Kit, kun kaikki oli valmiina lähtöä varten.