"Siellä on vene", sanoi Shorty. "Se on lastattu. Mutta mitä aiotte tehdä, jotta päästään matkalle?"
"Kavutaan veneeseen ja työnnetään sitä eteenpäin. Lähde nyt."
He kahlailivat ulapalle päin. Herrat menivät veneeseen, ja Kit ja Shorty työnsivät sitä ulommaksi. Kun aallot alkoivat lipoa heidän saapasvarsiensa suita, kapusivat hekin veneeseen. Ne toiset kaksi eivät pitäneet airoineen varansa. Vene ajautui takaisin ja tarttui kiinni pohjaan. Siten kävi viisi, kuusi kertaa.
Shorty istahti toivottomana veneen partaalle, pisti tupakkamällin poskeensa ja tiedusteli neuvoa taivaalta, samalla kun Kit ajoi vettä pois veneestä ja toiset kaksi tekivät epäystävällisiä huomautuksia.
"Jos noudatatte minun määräyksiäni, niin saan veneen liikkeelle", sanoi
Sprague vihdoin.
Yritys oli hyvin ajateltu, mutta ennen kuin hän ehti kavuta veneeseen, oli hän vyötäryksiin asti märkä.
"Meidän on pantava teltta pystyyn ja tehtävä tuli", sanoi hän, kun vene tarttui taas pohjaan.
"Mitäs nyt vettä niin pelkäät", ivaili Stine. "Toiset miehet ovat lähteneet tänään vesille märempinä kuin sinä. Annas kun minä panen veneen liikkeelle."
Tällä kertaa hän vuorostaan likosi ja tahtoi hampaat kalisten, että oli tehtävä tuli.
"Pieni roiskaus vain", virkahti Sprague pahanilkisesti. "Yritetään vain eteenpäin."