Kit nyökkäsi.
"Pystyyn, unikeot!" oli Shortyn ärjyvä vastaus, ja hän alkoi irroittaa teltan tukiköysiä.
"Paljonko kello?" kysyi Stine.
"Puoliyhdeksän."
"Nyt on pimeä vielä", oli vastaväite.
Shorty tempaisi pois pari tukinuoraa, ja teltta alkoi luhistua.
"Ei nyt ole aamu", selitti hän. "Nyt on ilta. Tulkaa pois. Järvi menee jäähän. Meidän on päästävä yli."
Stine nousi istumaan katkeran ja vihaisen näköisenä.
"Antakaa sen jäätyä. Me emme hievahda paikaltamme."
"Hyvä on", sanoi Shorty. "Me lähdemme veneellä."