Kit oli hetken sanatonna.
"Teittekö sen tahallanne?" kysyi Shorty.
"Tein sen auttaakseni vanhoja kullankaivajia."
Joy naureli pilkaten. Miehet irvistelivät ensin toisilleen ja yhtyivät sitten nauruun.
"Eikö isänne nyrjäyttänytkään nilkkansa jännettä, vaan odotti, kunnes olimme joutuneet pois näkyvistä, ja jatkoi sitten matkaansa?" kysyi Kit.
Joy nyökkäsi.
"Ja te olitte täkynä."
Joy nyökkäsi taas, ja tällä kertaa raikui Kitin nauru kirkkaasti ja hartaasti. Se oli lyödyn miehen ujostelematonta, itsekseen purkautuvaa naurua.
"Miksi ette suutu minuun?" kysyi tyttö surullisesti. "Tai — tai anna selkään?"
"Parasta, että lähdemme takaisin", vaati Shorty. "Jalkani kylmettyvät, kun seisomme täällä."