"Mutta minähän näytän sinulle sellaisen järjestelmän. Siinä ponsi on."
"Ethän toki, Smoke. Tämä on vain unennäköä. Minä nukun. Hetken päästä minä herään, teen tulen ja laitan aamiaista."
"No, mutta tuossa on se kultapussi, sinä epäuskoinen ystävä. Punnitse sitä käsissäsi."
Smoke heitti pullean kultapussin toverinsa polville. Se painoi kolmekymmentäviisi naulaa, ja Shorty huomasi täydellisesti sen rusentavan painon, kun se mätkähti hänen reisilihoilleen.
"Se on todella olevaista", jankutti Smoke pätevää mielipidettään.
"Minä näen unta, Smoke, ja sinä kummittelet minun unissani ja vaivaat minua järjestelmilläsi. Jos pidät minusta, jos totta puhuen pidät minusta, niin sinä vielä huudat: 'Herää, Shorty! Herää!' Ja minä herään ja valmistan aamiaisen."
IV.
Kun Smoke teki kolmantena peli-iltana ensimmäisen panoksensa, työnsi pankinpitäjä hänen viisitoista dollariansa takaisin.
"Kymmenen on korkein, jolla voitte pelata", sanoi hän. "Ylin raja on alennettu."
"Tehty mitättömäksi", ivaili Shorty.