"Kuulehan, Smoke. Olen tosiaankin ymmällä. Luulet ehkä, että tämä on kynttilä. Ei ole. Enkä minäkään ole tässä. Minä olen jossakin matkoilla, huopapeittojen sisällä, makaan selälläni suu auki ja uneksin kaikkea tätä. Ja sinä olet se, joka puhut, yhtä vähän kuin tämä kynttilä on kynttilä."
"Kuinka hassunkurista, että minä näen sattumalta samaa unta kuin sinä", väitti Smoke.
"Ei se ole mitään hassua. Olet osa untani, siinä kaikki. Olen kuullut unissani monen miehen puhuvan. Mielin sanoa sinulle erään asian, Smoke. Pääni on menossa ihan pyörälle. Jos tämä uni pitää meitä vielä vallassaan, niin puren suoneni poikki ja alan kirkua."
V.
Kuudentena peli-iltana oli raja Elkhornin ravintolassa alennettu viiteen dollariin.
"Samantekevä", vakuutti Smoke pankinpitäjälle. "Tahdon tänä iltana kolme ja puoli tuhatta kuten tavallisesti, ja te vain pakotatte minut pelaamaan kauemmin. Minun on saatava voittoja kaksin verroin, siinä koko juttu."
"Miks'ette mene johonkin toiseen pöytään?" kysyi pankinpitäjä vihaisena.
"Kun pidän tästä." Smoke katseli humisevaa kamiinaa, joka oli vain muutaman askelen päässä. "Täällä ei sitä paitsi ole vetoa, vaan on lämmin ja mukava."
Kannettuaan yhdeksäntenä iltana kultahiekan kotiin Shorty tuli haltioihinsa.
"Minä lopetan tämän Smoke, lopetan", alkoi hän. "Tiedän saaneeni kylläkseni. En näe unta. Silmäni ovat selällään. Järjestelmää ei voi olla, mutta sinä pelaat kuin olisi sellainen. Maailma on mennyt mäsäksi. Ei ole enää mitään säännöllistä eikä yhtenäistä. Kertomataulu ei pidä kutiaan. Kaksi on kahdeksan, yhdeksän on yksitoista, ja kaksi kertaa kaksi on kahdeksansataa neljäkymmentäkuusi ja — ja — ja — puoli. Sinulla on järjestelmä. Numerot lyövät numeroita. Mikä ei ole, se on, ja olematon on olevaista. Aurinko nousee lännestä, kuu on kultasuoni, tähdet ovat säilykepurkkeja, vesi on ilmaa, minä en ole minä, sinä olet joku muu, ja me olemme ehkä kaksosia, ellemme ole espanjan vihreässä keitettyjä perunoita. Herätä minut! Oh! Herätä minut valveille!"