VI.
Seuraavana aamuna tuli hirsimajaan eräs vieras. Smoke tunsi hänet. Se oli Harvey Moran, Tivolin pelipankin omistaja. Hänen syvässä ja äreässä äänessään oli rukoileva sävy, kun hän rupesi esittämään asiataan.
"Se on nyt sillä lailla, Smoke", aloitti hän. "Te olette pannut meidät arvelemaan. Minä edustan yhdeksää muuta pelipaikkojen omistajaa ja itseäni, siis kaupungin kaikkia huvittelusaleja. Me emme ymmärrä. Tiedämme, ettei mikään järjestelmä ole mahtanut milloinkaan mitään pyöräpelille. Kaikki yliopistojen matemaattiset nerot ovat vakuuttaneet meille pelaajille samaa. He sanovat, että pyöräpeli itse on järjestelmä, yksi ainoa järjestelmä, ja sen tähden ei mikään järjestelmä voi nujertaa sitä, sillä jos niin kävisi, niin olisi aritmetiikka tehnyt vararikon."
Shorty nyökäytteli tarmokkaasti päätään.
"Hyvä, olette nähnyt minun pelaavan", vastasi Smoke ilkkuen. "Jos luulette, että minulla on vain nippu pelionnea, miksi olette levoton?"
"Siinäpä se mutka. Emme voi olla huolestumatta. Teillä on järjestelmä, ja kuitenkin olemme aina selvillä, ettei sitä voi olla. Olen pitänyt teitä viisi iltaa silmällä, ja kaikki, mitä olen saanut selville, on siinä, että te suositte eräitä numeroita ja voitatte. Me kymmenen pelihuoneen pitäjää olemme nyt ryhtyneet yhteistoimintaan ja haluamme tehdä rauhallisen ehdotuksen. Laitamme pyöräpelin Elkhornin takahuoneeseen, pidämme pankkia teitä vastaan ja te saatte löylyttää meitä. Vain te, Shorty ja me. Mitä tuumitte?"
"Minun mielestäni sen pitäisi käydä toisella tavalla", vastasi Smoke. "Teidän sopii tulla tapaamaan minua. Pelaan tänä iltana Elkhornin tarjoiluhuoneessa. Voitte yhtä hyvin tarkastaa pelaamistani siellä."
VII.
Kun Smoke asettui sinä iltana tavalliselle paikalleen pelipöydän päähän, lakkautti pelauttaja heti pelaamisen.
"Peli on suljettu", sanoi hän. "Viranomaisten määräys."