Porportuk oli raivoissaan. Hänen ylpeytensä oli pelissä ja hänen voimaansa vedottiin, sillä voima oli häneen nähden samaa kuin rikkaus. Heikkouden häpeää hän ei ottaisi kantaakseen koko maailman nähden. El-Soo itse jäi syrjäseikaksi. Pitkinä vuosina ja kylminä öinä saituudella tehdyt säästöt olivat nyt valmiit tuhlattaviksi. El-Soon hinta oli noussut kuuteentuhanteen. Porportuk koroitti sen seitsemäksi. Ja sitten nousi hinta tuhat dollaria kerrallaan, niin nopeasti kuin miehet ehtivät tehdä tarjouksensa. Neljässätoistatuhannessa kilpailijat pysähtyivät hengähtämään.
Sitten tapahtui odottamatonta. Vielä raskaampi nuija heilahti. Alkaneella väliajalla oli ennenmainittu peluri keinottelumahdollisuuksia haistaen muodostanut yhtiön tovereittensa kanssa tarjoten kuusitoistatuhatta dollaria.
"Seitsemäntoistatuhatta", sanoi Porportuk heikosti.
"Kahdeksantoistatuhatta", lisäsi kuningas.
Porportuk kokosi voimansa: "Kaksikymmentätuhatta".
Yhtiö luopui. Eldorado-kuningas koroitti tuhannen, Porportuk vastasi. Ja heidän tehdessään tarjouksia Akoon kääntyi toisesta toiseen, puoleksi uteliaana, puoleksi uhkaavana, ikäänkuin nähdäkseen, minkälainen mies hänen on tapettava. Kun kuningas valmistautui tekemään seuraavaa tarjoustaan, oli Akoon tunkeutunut lähemmäksi ja kuningas päästi revolverin vyöstään, ennenkuin sanoi:
"Kaksikymmentäkolmetuhatta."
"Kaksikymmentäneljätuhatta", jatkoi Porportuk. Hän naurahti ilkeästi, sillä varmuus, jolla hän koroitti, oli lopultakin alkanut horjuttaa kuningasta.
Viimemainittu siirtyi lähelle El-Soota tarkastaen tätä huolellisesti ja pitkään.
"Ja viisisataa", sanoi hän lopuksi.