"Tässä ovat velkakirjat ja kiinnitykset", sanoi Porportuk, "viisitoistatuhatta yhdeksänsataa kuusikymmentäseitsemän dollaria seitsemänkymmentäviisi senttiä."
El-Soo otti ne vastaan sanoen Tommylle: "Ne on laskettava kuudeksitoistatuhanneksi."
"Jää vielä kymmenentuhatta dollaria maksettavaksi kullassa", vastasi
Tommy.
Porportuk nyökkäsi ja aukaisi pussien suut. Seisten rantatöyryn reunalla El-Soo repi paperit kappaleiksi ja lähetti ne leijailemaan Yukoniin. Mittaaminen alkoi, mutta keskeytyi heti.
"Luonnollisesti seitsemäntoista dollaria", oli Porportuk sanonut
Tommylle vaakaa aseteltaessa.
"Kuusitoista dollaria", vastasi El-Soo terävästi.
"Kautta maan on tapana laskea kullan hinnaksi seitsemäntoista dollaria unssilta", väitti Porportuk. "Ja tämä myös on kauppasuoritus."
El-Soo nauroi: "Se on uusi tapa. Se on päässyt käytäntöön tänä keväänä. Viime vuonna ja sitä ennen on hinta ollut kuusitoista dollaria unssi. Kun isäni velka tehtiin, oli se kuusitoista dollaria. Kun hän kauppa-asemalla osti tavaroita Teiltä saamallaan kullalla, annettiin hänelle unssista jauhoja kuudentoista dollarin arvosta eikä seitsemäntoista. Ja senvuoksi on Teidän maksettava minulle unssi kuudestatoista eikä seitsemästätoista dollarista." Muristen suostui Porportuk jatkamaan mittaamista.
"Punnitkaa se kolmeen osaan, Tommy!" määräsi El-Soo. "Tähän tuhat dollaria, tähän kolmetuhatta ja tähän kuusituhatta."
Mittaaminen oli hidasta puuhaa ja sen kestäessä kaikki seurasivat tarkoin Akoonin liikkeitä.