"Mutta Frona, minä olen syytön."
"Ssh!" Hän laski kätensä St. Vincentin käsivarrelle saadakseen hänet vaikenemaan ja alkoi kuunnella todistajan sanoja.
"Niin, se sanomalehtiherra, se panee vastaan kuin hullu, mutta Pierre ja minä, me raastamme hänet tupaan. Hän seisoo siinä ja itkee —"
"Kuka itki?" keskeytti syyttäjä.
"Hän. Tuo herra tuolla." Skandinaavilainen osoitti St. Vincentiä. "Ja minä raapaisen tulta. Lampusta, jonka saan käsiini, kaikki öljy kaatuu maahan, mutta minulla on kynttilä taskussani. On hyvä tapa pitää kynttilää taskussaan", vakuutti hän. "Ja Borg, hän makaa kuolleena lattialla. Ja nainen sanoo, että hän teki sen, ja sitten hänkin kuolee."
"Kenen nainen sanoo tehneen sen?"
Taaskin todistajan sormi osoitti syyttävästi St. Vincentiä. "Hän. Tuo herra tuolla."
"Sanoiko Bella niin?" kuiskasi Frona.
"Sanoi", kuiskasi St. Vincent vastaukseksi. "Mutta minä en voi käsittää, miksi hän teki sen. Hän oli varmaan järjiltään."
Punanaamainen mies virttyneessä päällysnutussa alkoi nyt perin pohjin kuulustella todistajaa. Frona seurasi jännittyneenä, mutta kuulustelu ei tuonut esiin paljoakaan uutta.