"Mutta älä unohda isääni ja paroni Courbertiniä. Neljä tarmokasta ihmistä voi yhteisvoimin saada ihmeitä aikaan, Gregory rakas. Luota minuun, kaikki päättyy hyvin."
Hän suuteli St. Vincentiä ja hyväili hänen hiuksiaan, mutta tuskan ilme ei kadonnut tämän kasvoilta.
Jakob Welse tuli illansuussa salmen poikki, ja hänen seurassaan olivat Del, paroni ja Corliss. Sill'aikaa kuin Frona vaihtoi pukua eräässä pienemmässä tuvassa, jonka siinä asuvat miehet auliisti jättivät hänen käytettäväkseen, hänen isänsä huolehti sanantuojan hyvinvoinnista. Sanomat olivat vakavaa laatua, niin vakavaa, että Jakob Welse kauan sen jälkeen kuin oli lukenut ne ja lukenut yhä uudelleen, näytti synkältä ja miettivältä. Mutta palatessaan Fronan luo hän karkoitti huolet mielestään. St. Vincent, jota pidettiin vangittuna viereisessä tuvassa, oli saanut luvan käydä heitä tapaamassa.
"Asia tuntuu vakavalta", sanoi Jakob Welse heidän erotessaan illalla. "Mutta luottakaa siihen, St. Vincent, että olkoon miten tahansa, niin kauan kuin minä olen tässä leikissä osallisena, ei teitä vedetä hirteen. Minä olen varma siitä, että te ette ole Borgin murhaaja. Kas tässä käteni!"
"Tämä on ollut pitkä päivä", sanoi Corliss saattaessaan Fronaa hänen tupaansa.
"Ja huominen on oleva vielä pitempi", vastasi Frona väsyneesti. "Ja minä olen niin uupunut."
"Te olette uljas pikku nainen, ja minä olen ylpeä teistä." Kello oli kymmenen, ja hän katsahti hämärän harson läpi joelle, jossa jäät yhä ajelehtivat valkoisina kuin aaveet. "Ja tässä vastoinkäymisessä", hän jatkoi, "toivon teidän joka suhteessa täydellisesti luottavan minuun."
304
"Täydellisesti?" kysyi Frona omituinen sävy äänessään.
"Jos minä nyt olisin näytelmäsankari, niin sanoisin: 'kuolemaan saakka', mutta kun en ole sellainen, niin toistan mitä äsken sanoin."