"Te olette väsynyt ja rasittunut. Hyvää yötä. Teidän täytyy päästä levolle."
"Ei, älkää menkö, älkää vielä!" Ja hän pidätti hänet. "Ei, ei, minä olen mieletön. Te olette oikeassa, minä olen väsynyt. Mutta kuulkaa, Vance, meillä on paljon tehtävää. Meidän täytyy laatia suunnitelma huomispäivää varten. Tulkaa sisään! Isä ja paroni Courbertin ovat siellä, ja jos käy hullusti, niin meidän neljän pitää saada suuria aikaan."
* * * * *
"Oikea teatteritemppu", sanoi Jakob Welse Fronan kerrottua suunnitelmansa ja määrättyä, miten kunkin tuli ottaa osaa sen toteuttamiseen. "Mutta se on niin odottamaton, että sen juuri siksi luulisi onnistuvan."
"Coup d'etat!" huudahti paroni Courbertin. "Suurenmoista! Jo pelkkä ajatuskin saa minut lämpenemään. Kädet ylös! Niin minä huudan ja hyvin kovaa. Mutta elleivät he nosta ylös käsiään?" Hän kääntyi kysyvästi Jakob Welsen puoleen.
"Silloin te ammutte. Puijaaminen ei lyö leiville sellaisissa tapauksissa."
"Ja te pidätte huolta Bijou'sta, Vance", sanoi Frona. "Isä arvelee, että huomenna tulee olemaan vähän jäitä, ellei yöllä muodostu sulkua. Teidän ei tarvitse muuta kuin pitää kanootti valmiina rantatörmän alla juuri tuvan kohdalla. Te ette tietysti tiedä mitään, ennenkuin St. Vincent tulee juosten. Silloin otatte hänet nopeasti veneeseen ja lähdette matkaan Dawsonia kohti. Ja nyt minä sanon teille sekä hyvää yötä että hyvästi, sillä huomenna ei siihen ole tilaisuutta."
"Pysytelkää vasemmanpuoleisella rannalla, kunnes pääsette mutkasta", neuvoi Jakob Welse, "sitten poikkeatte oikealle, siellä virta on vuolain. Ja nyt saatte kiiruhtaa levolle. Dawsoniin on matkaa seitsemänkymmentä mailia, ettekä te saa pysähtyä, ennenkuin olette perillä."
KAHDEKSASKOLMATTA LUKU.
Kun Jakob Welse esiintyi kaivosmiesten käräjillä ja pani vastalauseen heidän oikeudenkäyttöään vastaan, osoitettiin hänelle asianmukaista kunnioitusta. Hän myönsi, että näillä käräjillä ennen muinoin, kun maassa vielä ei ollut lakia, oli ollut tehtävä täytettävänään, mutta se aika oli ohi, sillä nyt vallitsi maassa laillinen oikeudenkäyttö. Kuningattaren hallitus oli osoittautunut tehtäväänsä kypsyneeksi, ja jos he nyt anastivat sen vallan, niin he astuivat askeleen sitä pimeyttä kohti, jonka olivat jättäneet taaksensa. Heidän käyttäytymisensä oli lievimmin sanoen rikoksellista. Ja hän selitti heille tyynin, vakavin sanoin, että jos he ryhtyisivät joihinkin rangaistustoimenpiteisiin vankiaan kohtaan, niin hän pitäisi huolen siitä, että jokainen heistä saisi vastata teoistaan oikeuden edessä. Puheensa lopuksi hän ehdotti, että syytettyä pidettäisiin vankina, kunnes alueen tuomioistuin ottaisi asian huostaansa, mutta hänen ehdotuksensa hylättiin muitta mutkitta.