St. Vincent astui toisen askelen, mutta samassa hänen sormensa hellittivät otteensa ja revolveri pudota kolahti lattialle. Hän ei yrittänytkään nostaa sitä. Frona kumartui kiireesti, mutta La Flitche oli ehtinyt astua sille. Frona katsahti ylöspäin, näki hänen seisovan kädet ylhäällä ja tuijottavan hajamielisen näköisenä Jakob Welseen. Hän tyrkkäsi miehen jalkaa syrjään, mutta sen lihakset olivat jännitetyt, mikä osoitti, että hajamielinen ilme oli teeskennelty. St. Vincent katsoi neuvottomana maahan, ikäänkuin ei olisi ymmärtänyt, mitä tämä kaikki merkitsi.
Mutta tämä keskeytys veti Jakob Welsen huomion puoleensa, ja hänen koettaessaan etsiä sen syytä puheenjohtaja otti tilaisuudesta vaarin. Koukistamatta käsivarttaan hän singautti painavan nuijan kädestään. Se teki lyhyen kaaren ilmassa ja osui Jakob Welsen korvan alle. Hän kaatui, revolveri putosi maahan, ja Ruotsin John löi läähättäen käsiään reisiinsä.
Samassa oli paroniltakin riistetty aseet. Del Bishop oli kädet yhä ylös ojennettuina ja tuijottaen viattomasti eteensä potkaissut tynnyrin hänen altaan, niin että ranskalainen oli pudonnut lattialle. Hänen luotinsa lensi ketään vahingoittamatta katon läpi. La Flitche tarttui Fronaan. St. Vincent havahtui äkkiä ja juoksi ovelle, mutta joukko teki heti hänen aikeensa tyhjäksi.
Puheenjohtaja löi nyrkkinsä pöytään ja lopetti keskeytyneen lauseensa. "Hyvät herrat", hän huusi "syytetty on havaittu syypääksi rikokseen."
YHDEKSÄSKOLMATTA LUKU.
Frona oli heti rientänyt isänsä avuksi, mutta tämä oli jo tointunut. Courbertin oli saanut naarmuja kasvoihinsa ja nyrjäyttänyt nilkkansa ja teki kiukkuista vastarintaa, kun häntä raahattiin ovelta peremmälle huoneeseen. Estääkseen keskustelua syntymästä ja voittaakseen siten aikaa Bill Brown pyysi puheenvuoroa.
"Herra puheenjohtaja!" lausui hän. "Vaikkakaan me emme hyväksy Jakob Welsen, Frona Welsen ja paroni Courbertinin yritystä vapauttaa vanki ja siten ehkäistä oikeuden päätöksen täytäntöönpaneminen, niin emme kuitenkaan näissä olosuhteissa voi muuta kuin tuntea myötätuntoa heitä kohtaan. Minun ei tarvitse yksityiskohtaisesti puuttua tähän asiaan. Te tiedätte kaiken ja olisitte varmaan jokainen heidän asemassaan menetellyt samalla tavalla. Minä ehdotan siis, että saattaaksemme asiamme pikaiseen päätökseen riistämme kolmelta vangiltamme aseet ja päästämme heidät vapaiksi."
Ehdotukseen suostuttiin ja molemmat miehet tutkittiin tarkasti. Frona pelastui tästä vakuuttaen kunniasanallaan, ettei hänellä ollut aseita. Sitten kokous muodosti keskuudestaan hirttotoimikunnan, ja kaikki alkoivat poistua tuvasta.
"Olen pahoillani, että minun täytyi loukata teitä", sanoi puheenjohtaja puolittain anteeksi pyytäen, puolittain voitonriemuisesti.
Jakob Welse hymyili. "Te käytitte tilaisuutta hyväksenne", hän vastasi, "enkä minä voi teitä siitä syyttää. Mutta en sittenkään voi olla toivomatta, että olisin onnistunut."