Riemuissaan täytti Kihara-Jim lasit. O'Brien tyhjensi ryyppynsä ja kumartui sitten nimeään kirjoittamaan kynän häilyessä sinne tänne. Mutta ennenkuin hän oli ehtinyt saada paperille muuta kuin suuren mustetahran, hän hypähti ylös hämärän ajatusryöpyn tulviessa hänen mieleensä. Hän seisoi toisten juomaveikkojen edessä horjahdellen sinne tänne ja hänen silmistään kuvastuivat myllertävät ajatukset. Sitten hän teki päätöksen ja hyväntahtoinen hymy levisi hänen kasvoilleen. Hän kääntyi oluenmyyjään, tarttui tämän käteen ja alkoi juhlallisesti puhua:
"Jim, sinä olet ystäväni. Tässä käteni. Iske kämmentä, vanha veikko! En tahdo sitä tehdä. En tahdo myydä. En tahdo rosvota ystävääni. Ei ikinä saa kukaan sanoa, että Marcus O'Brien rosvosi juopuneen ystävänsä. Sinä olet päissäsi, Jim, ja minä en sinua rosvoa. Ennen se ei tullut mieleeni, en tiedä, mikä minulla oikein on, mutta se ei pälkähtänytkään mieleeni. Ajattelepa, hitto vie! ajattelepa, Jim, vanha veikko, ajattelepa, jollei koko siinä kirotussa suonessa ole kymmentäkääntuhatta dollaria. Silloin olisi kauppa rosvoamista. Ei, hyvät herrat, se ei käy. Marcus O'Brien hankkii rahaa maasta eikä ystäviensä kustannuksella."
Percy Leclaire ja Mucluc Charley tukahduttivat olutkauppiaan vastaväitteet äänekkäästi osoittaen ihastustaan näin ylevien tunteiden johdosta. He horjuivat kahdenpuolen O'Brienia, kädet veljellisesti tämän kaulassa, ja laskettelivat suustaan sellaisen sanaryöpyn, että heidän oli mahdoton kuulla Jimin ehdotusta liittää kauppakirjaan huomautus, jonka mukaan hän, siinä tapauksessa, ettei valtaus tuottaisi kymmentätuhatta, saisi takaisin ostohintansa ja myyntihintansa erotuksen. Kuta kauemmin puhe jatkui, sitä enemmän sisältyi siihen maltaan imelää tunnetta ja yleväkaikuista ajatuksen kutoa. Kaikki alhaiset vaikutteet olivat pannaanjulistettuja. He muodostivat ihmisystäväkolmikon, jonka ainoana pyrkimyksenä oli pelastaa Kihara-Jim joutumasta itsensä ja oman ihmisystävyytensä uhriksi. Vakavasti he väittivät häntä ihmisystäväksi. Millään ehdolla he eivät suostuneet myöntämään, että koko maailmasta olisi saattanut löytää ainoatakaan halpaa ajatusta. Nelistäen, hoiperrellen ja ryömien heidän ajatuksensa liikkuivat korkeilla siveyden ylängöillä ja harjanteilla tahi sukeltautuivat metafyysilliseen sentimentaalisuuden mereen.
Kihara-Jim hikoili ja höyrysi lisäten uutta wiskyä. Hänelle esitettiin joukottain perusteluja, joilla ei yhdelläkään ollut kaukaisintakaan yhteyttä hänen haluamansa kaupan kanssa. Kuta pitemmälle aika kului, sitä kauemmaksi eksyi keskustelu kultalöydöstä, ja kello kahden aikaan aamulla Kihara-Jim tunnusti kärsineensä tappion. Yhden kerrallaan talutti hän avuttomat vieraansa etuhuoneen läpi ulos. O'Brien tuli viimeisenä ja sitten kaikki kolme ystävystä tepastelivat kaulakkain viettävää tietä ankarasti hoippuen toinen toistaan tukien.
"Hyvä liikemies tuo Jim", hoeskeli O'Brien. "Totisesti, hän on samaa maata kuin te — hieno mies ja notkuilematon, aulis kestiystävä … kestiystävä … kestiystävyys. Hän luottaa teihin. Ei vähääkään halpaa eikä ilkeää sekaantunut asiain selvittelyyn. Kuten aioin sanoa —"
Mutta juuri silloin olutkauppias läimäytti oven kiinni. Kolmikko remahti iloiseen nauruun, jota kesti kotvan aikaa. Lopulta aloitti Mucluc Charley puhua.
"Hullunkurista — naurattipa kovasti — sitä en tahtonut sanoa. Minulla on ajatus … mikä se taas olikaan? Niin! Hullua, miten helposti ajatukset karkaavat — ja sitten johtaa pakenevaa ajatusta — urheilua. Oletko, veli, ollut jänisjahdissa, Percy? Minulla oli koira — hyvä jäniskoira. Mikä sen nimi olikaan? En tiedä sen nimeä — ei nimeä ollutkaan — olen unohtanut nimen — nimi karkaa — jahtaa nimeä — ei, ajatus — karkaava ajatus, mutta nyt muistan — niin, sehän minun piti sanoa — oi, hemmetti!"
Senjälkeen seurasi pitkä hiljaisuus. O'Brien liukui toisten käsistä tielle istumaan alkaen torkkua. Mucluc Charley ajoi ajatustaan takaa ympäri typertyneen aivokoppansa kaikkia lokeroita. Leclaire odotteli hartaasti yhä viipyviä sanoja. Äkkiä tämä löi häntä kämmenellä selkään.
"Nyt muistan!" huusi Mucluc Charley täyttä kurkkua.
Lyönnin tärähdyksestä Leclairen sieluntilassa tapahtui keskeytys ja ajatukset hypähtivät uusille urille.