"Tämä on Kokeilusaari", sanoin minä.
"En ole koskaan kuullut puhuttavan siitä", sanoi hän.
"Mutta me nimitämme sitä siksi", selitin minä.
"Me?" sanoi hän kysyvällä äänellä. "Ketkä me?"
"Miss Brewster ja minä. Entä Ghostin asema? Voittehan itsekin nähdä, että sen keula on rannassa kiinni."
"Täällä on hylkeitä", sanoi hän. "Ne herättivät minut haukunnallaan, muuten olisin kai vieläkin nukkunut. Minä kuulin niiden äänen, kun yöllä ajauduin tänne. Se oli ensimmäinen merkki siitä, että lähestyin suojattua rantaa. Täällä on hylkeitten pesäpaikka — sellainen, jota vuosikausia olen etsinyt. Veljeäni saan siis sittenkin kiittää siitä, että aivan sattumalta onni on minua niin suuresti potkaissut. Tämähän on suorastaan kultakaivos. Entäs saaren asema?"
"Siitä minulla ei ole vähintäkään aavistusta", vastasin. "Teidän täytynee se kuitenkin suunnilleen tietää. Mitä teidän viimeiset huomionne osoittavat?"
Hän hymyili salaperäisesti, mutta ei vastannut mitään.
"Missä on miehistö?" kysyin minä. "Mistä se johtuu, että te olette yksin?"
Olin valmistunut siihen, ettei hän vastaisi tähänkään kysymykseen, ja siksi hämmästyin, kun hän alkoi suopeasti kertoa.