Seuraavana päivänä olivat mastojenkengät selvät ja kaikki sen verran järjestyksessä, että saatoimme koettaa nostaa molemmat märssytangot laivaan. Isomärssytanko oli yli kolmenkymmenen jalan pituinen ja keulamärssytanko lähes kolmenkymmenen, ja näistä molemmista minä aioin nyt laittaa "sakset". Se vasta oli kiusallista työtä. Minä kiinnitin vahvan taljan vintturiin ja kierrettyäni toisen pään keulamärssytangon tyvipuolen ympärille aloin nostaa sitä ylös. Maud tarttui vintturin vääntimeen ja kiersi irtonaisen pään kokoon.
Me ihmettelimme, kuinka helposti tanko nousi ilmaan. Se oli jonkinmoinen parannettu vintturi, ja sen nostovoima oli tavattoman suuri. Mutta yhtä paljon kuin me voitimme voimassa, kadotimme matkassa. Yhtä monta kertaa kuin se monisti minun voimani, pidensi se myös hilattavan nuoran pituutta. Talja kulki raskaasti laivan reunan yli, ja sen hitaus lisääntyi, mitä korkeammalle tanko kohosi vedestä. Vintturin hoito kävi yhä raskaammaksi.
Mutta kun märssytangon alapää kohosi laivan reunan tasalle, pysähtyi koko peli.
"Olisihan minun pitänyt se tietää", sanoin minä kärsimättömästi. "Nyt on kaikki tehtävä uudestaan."
"Miksi emme kiinnitä taljaa hiukan alemmaksi?" sanoi Maud.
"Sehän minun olisi pitänyt heti alusta alkaen tehdä", vastasin tyytymättömänä itseeni.
Minä päästin köyden valloilleen, laskin tangon takaisin veteen ja kiinnitin taljan alemmaksi. Tunnin kuluttua, jona aikana vuoroin hilasin ja vuoroin lepäsin, olin saanut tangon niin korkealle kuin se saattoi nousta. Kahdeksan jalkaa oli se laivan reunan yläpuolella, mutta sen pitemmälle en voinut sitä kohottaa. Kävin istumaan ja tuumin, miten ratkaisisin tehtäväni. Siihen ei tarvittu pitkää aikaa. Ilosta huudahtaen hypähdin paikaltani.
"Nyt tiedän!" huudahdin minä. "Minun olisi pitänyt kiinnittää talja itse painopisteen kohdalle. Ja se, minkä nyt olemme oppineet, voi olla meille hyödyksi mitä tahansa me tämän jälkeen nostammekin laivaan."
Vielä kerran minun täytyi alkaa aivan alusta ja laskea tanko veteen. Mutta minä erehdyin painopisteestä, ja alkaessani nostaa nousikin tangon yläpää eikä sen tyvi. Maud näytti epätoivoiselta, mutta minä sanoin nauraen, että se onnistuisi sittenkin.
Kun olin selittänyt Maudille, miten hänen tuli pitää kiinni vääntimestä ja päästää köysi valloilleen, kun annoin hänelle käskyn, tartuin käsin tankoon kiinni ja koetin saada sen reunan yli. Kun luulin saaneeni sen niin kauaksi kuin oli tarpeellista, käskin Maudin hellittää köyttä, mutta ponnistuksistani huolimatta kohosi tanko pystyyn, ja putosi takaisin veteen. Taaskin minä nostin sen entiselle paikalleen, sillä olin nyt keksinyt uuden tuuman. Tulin ajatelleeksi pientä yksinkertaista taljalaitosta ja läksin sitä hakemaan.