Minä pudistin päätäni. Meidän mielipiteemme pitivät monessa suhteessa aivan yhtä, jotta olisi tarvittu minkäänlaisia todisteita. Meidän katsantokantamme ja koko elämänkäsityksemme oli ainakin suuressa määrin samanlainen.
"Ollaksemme arvostelijoita, me tulemme aivan erinomaisesti toimeen", sanoin minä nauraen.
"Ja myöskin laivanikkarina ja hänen apulaisenaan", nauroi Maud.
Mutta paljon aikaa nauramiseen ei näinä päivinä ollut, osittain raskaan työn vuoksi, osittain myös Susi-Larsenin tähden, joka oli kuin elävältä kuollut.
Hän oli saanut uuden halvauskohtauksen. Hänen puhekykynsä oli melkein kokonaan kadonnut ja huononi huononemistaan. Hän saattoi vain ajoittain puhua. Ja hänen puhuessaan nousi ja laski hänen äänensä kuin kurssi pörssimarkkinoilla. Välistä se kulki aivan vapaasti ja hän puhui aivan kuin ennenkin, vaikka hitaasti ja raskaasti. Mutta äkkiä puhekyky saattoi kokonaan kadota, välistä aivan kesken lausettakin, ja joskus kesti tuntikausia, ennenkuin se palasi jälleen. Hän valitti tuntevansa hirveitä tuskia päässänsä, ja tänä aikana hän keksi jonkinlaisen järjestelmän, jonka avulla hän saattoi ilmaista ajatuksensa siltä varalta, että hän kadottaisi kokonaan puhekykynsä. Yksi kädenpuristus merkitsi myöntävää, kaksi puristusta kieltävää vastausta. Hyvä se olikin, että tämä asia juuri silloin tuli päätetyksi, sillä jo samana iltana hänen puhekykynsä katosi kokonaan. Sen jälkeen hän vastasi meidän kysymyksiimme kädenpuristuksilla, ja kun hänellä oli jotakin sanottavaa, kirjoitti hän sen vasemmalla kädellään aivan selvästi paperille.
Kova talvi oli nyt tullut. Myrsky seurasi toistaan tuoden mukanaan lunta ja lumiräntää ja sadetta. Hylkeet olivat lähteneet pitkälle matkalleen etelään, ja niiden pesäpaikka oli autio ja tyhjä. Minä tein työtä kuumeentapaisella kiihkolla. Huolimatta huonosta ilmasta ja tuulesta, joka varsinkin oli minulle suurena esteenä, olin kannella varhaisesta aamusta iltaan asti, ja työ edistyi silminnähtävästi.
Käytin hyväkseni sitä oppia, jonka olin saanut pystyttäessäni ensi kerralla "sakset", ja sitten olin pakotettu kiipeämään ylös kiinnittääkseni siihen köydet. Sitten kiinnitin keulamaston huippuun, joka oli juuri parhaiksi laivan reunan yläpuolella, köysistön, taakin ja nostoköyden. Niinkuin tavallisesti en ollut voinut laskea, kuinka paljon työtä se kysyisi. Tarvitsin kokonaista kaksi päivää siihen. Ja oli niin paljon muutakin tehtävää — purjeet esimerkiksi oli täydellisesti korjattava.
Minun köysittäessäni keulamastoa Maud ompeli purjeita, alituisesti valmiina auttamaan minua, jos työssä tarvittiin enemmän kuin kahta kättä. Purjekangas oli paksua ja kovaa, ja hän ompeli kaikkien sääntöjen mukaan purjeäimällä ja -kintaalla. Hänen kätensä tulivat hyvin pian rakoille, mutta hän jatkoi sittenkin rohkeasti ompeluaan ja piti sen ohessa huolta ruoankeitosta ja hoiti sairasta.
"Taikausko on vain typeryyttä!" sanoin minä eräänä perjantaiaamuna.
"Masto on tänään kaikesta huolimatta pystytettävä."
Kaikki oli sitä varten valmistettu. Kuljettamalla puomitaljan vintturiin nostin maston melkein ilmaan. Sitten kiinnitin sen taljaan ja kuljetin saksitaljan, joka oli kiinnitetty puomin päähän, vintturiin — ja pari kertaa väännettyäni sitä seisoi masto pystyssä.