Mitä itse keksijään tuli, ei hänen tilassaan viikon päiviin ollut tapahtunut sanottavia muutoksia, paitsi että kuurous lisääntyi ja huulien liikkeet yhä heikkenivät. Mutta sinä päivänä, jolloin olimme saaneet purjeet kuntoon, hän kuuli viimeiset äänet, ja sitten huulet lakkasivat liikkumasta — sitä ennen olin vielä ehtinyt kysyä häneltä: "Oletteko te vielä täällä?" ja hänen huulensa olivat vastanneet myöntävästi.
Viimeinenkin yhdysside oli katkennut. Jossakin tuossa puolikuolleessa ruumiissa oleskeli vielä miehen sielu. Elävän aineksen ympäröimänä paloi voimakas äly, mutta se paloi äänettömyydessä ja pimeydessä. Ja se oli irtaantunut kokonaan ruumiista. Tämä äly ei tietänyt mitään ruumiin olemassaolosta. Se ei edes tuntenut mitään sellaista. Aistillinen maailma ei ollut sille lainkaan olemassa. Se tunsi vain itsensä ja äänettömyyden ja pimeyden koko laajuuden ja syvyyden.
Yhdeksäsneljättä luku
Sitten koitti meidän lähtöpäivämme. Ei mikään pidättänyt meitä enää Kokeilusaarella. Ghostin taittuneet mastot olivat jälleen paikoillaan ja sen turmeltuneet purjeet kunnossa. Kaikki, mitä käteni olivat suorittaneet, oli kestävää, mutta ei mikään ollut kaunista. Minä tiesin kuitenkin, että kaikki teki tehtävänsä, ja olin mielestäni aika mahtava mies katsellessani kaikkea.
"Se on minun työtäni! Minun omaa työtäni! Omin käsin olen tehnyt kaikki!" niin olisin tahtonut huutaa ääneen.
Mutta Maud ja minä osasimme lausua ilmi toistemme ajatukset, ja parhaillaan, kun olimme nostamassa isoapurjetta, hän sanoi:
"Ajatelkaahan, Humphrey, että te olette omin käsin tehnyt kaiken tämän!"
"Mutta olipa minulla kaksi muutakin kättä apunani", vastasin minä. "Kaksi pientä kättä — älkää yrittäkökään nyt väittää, että nekin sanat olisivat teidän isänne."
Hän nauroi ja pudisti päätään ja kohotti sitten kätensä ilmaan näyttääkseen niitä. "En suinkaan koskaan saa niitä enää oikein puhtaiksi", valitti hän, "eikä ahavoitunut iho myöskään koskaan enää tule yhtä pehmeäksi kuin ennen".
"Se tuottaa niille vain kunniaa", vakuutin minä ja tartuin hänen käsiinsä. Huolimatta kaikista päätöksistäni olisin aivan varmaan suudellut niitä, jollei hän olisi vetänyt niitä pois.