Susi-Larsen vihelsi pilkallisesti.
"Mikä hänen nimensä sitten on?" kysyi hän.
"En tiedä", vastasin minä. "Hän nukkuu. Hän oli kovin väsynyt. Minä odotin oikeastaan saavani teiltä tarkempia tietoja. Mikä laiva se oli?"
"Postihöyry", sanoi hän lyhyesti. "'City of Tokio' San Franciscosta, matkalla Yokohamaan. Joutui tuuliajolle myrskyssä. Vanha romu. Vuoti sekä ylhäältä että alhaalta kuin seula. Neljä päivää he olivat olleet tuuliajolla. Ettekö lainkaan tiedä kuka tai mikä hän on? Tyttö, naitu vai leski? Ettekö tiedä mitään?"
Hän pudisti ivallisesti päätään ja katseli nauraen minua.
"Aiotteko…", aloin minä. Vähällä olin kysyä, aikoiko hän viedä haaksirikkoutuneet Yokohamaan.
"Mitä te aiotte tehdä Johnsonille ja Leachille?"
Hän pudisti päätään. "Sitä en todellakaan tiedä, Hump. Saatuani nämä uudet tulokkaat on minulla miehiä yllinkyllin."
"Mutta he ovat varmaan saaneet aivan kyllikseen karkaamisestaan", sanoin minä. "Miksi ette voisi kohdella heitä aivan toisin kuin ennen? Ottakaa heidät laivaan ja kohdelkaa heitä hyvin. Mitä ikänä he ovatkaan tehneet, niin on heitä ärsytetty siihen."
"Minäkö olen ärsyttänyt?"