"Te saatte varmasti pietin, jos tulette peliin", varoitti Daylight.
"Minulla on erinomaiset kortit", sanoi Kearns, pannen kahdentuhannen arvoisen paperiliuskaleensa yhäti kasvavaan läjään pöydän keskellä. "Tunnen miten selkääni syyhyttää."
"On minullakin tavalliset kortit", Campbell ilmoitti, pistäen paperilappunsa kasaan. "Mutta niillä ei kannata korottaa."
"Minun korteillani kannattaa", Daylight pisti väliin ja kirjoitti sitten ääneti paperilapulle. "Kuulostan tuhannella ja korotan toisella mokomalla."
Neito, joka seisoi hänen takanaan, teki sellaista, mitä ei miehen paras ystäväkään ole oikeutettu tekemään. Kurottautuen Daylightin olkapään ylitse, otti hän käteensä tämän kortit ja katsoi niitä, pitäen samalla noiden viiden kortin kuvapuolta suojellen rintaansa vasten. Hän näki, että siinä oli kolme kuningatarta ja kaksi kahdeksikkoa, mutta kukaan ei arvannut mitä hän näki. Kaikki pelaajat tarkkasivat hänen kasvojaan kun hän katsoi kortteja, mutta ne eivät ilmaisseet mitään. Hänen kasvonsa olivat kuin jäästä, sillä niiden ilme oli sama ennenkuin hän katsoi, hänen katsoessaan ja jälkeenpäin. Ei ainoakaan lihas värähtänyt, sieraimet eivät rahtuakaan laajentuneet eivätkä silmät välähtäneet. Hän asetti kortit kuvapuoli alaspäin takaisin pöydälle ja häntä tarkkaavat katseet kääntyivät hitaasti poispäin saamatta tietää mitään.
MacDonald hymyili hyväntahtoisesti. "Näen panoksenne, Daylight, ja korotan nyt kahdella tuhannella. Millaiset kortit teillä on, Jack?"
"Älähän hätäile, Mac. On minullakin kortit. Panen kolme tuhatta. Ja sitten on vielä Daylightinkin vuoro."
"Niin onkin", Daylight myönsi Campbellin heitettyä pöydälle korttinsa. "Hän tietää mitä hänellä on ja pelaa sen mukaisesti. Minä kuulostan kahdella tuhannella ja sitten saatte nähdä kuka voittaa."
Kuolonhiljaisuudessa kuuluivat vain noiden kolmen pelaajan hillityt äänet. Kolmekymmentäneljä tuhatta dollaria oli jo pelissä, ja peli oli vielä tuskin puolessa. Neidon hämmästykseksi Daylight piti kolme rouvaansa, hylkäsi kahdeksikkonsa ja vaati kahta uutta korttia. Ja nyt ei Neitokaan uskaltanut katsoa, mitä hän oli saanut. Hän tunsi valtansa rajan. Eikä Daylightkaan katsonut. Nuo kaksi korttia olivat pöydällä kuvapuoli alaspäin kuten jakaja oli ne heittänyt.
"Haluatko kortteja?" kysyi Kearns MacDonaldilta.