Dede ei vieläkään vastannut ja Daylight jatkoi vahvistaen asemaansa:
"Ja muistakaa, että minä menen yksin häntä tapaamaan. Hän on mies ja tulen paremmin toimeen hänen kanssaan kun ei ole naisväkeä siinä ympärillä. Menen sinne huomenna iltapäivällä."
XVIII LUKU.
Daylight oli puhunut täyttä totta sanoessaan Dedelle, ettei hänellä ollut ketään todellisia ystäviä. Vaikka hän oli hyvänpäiväin-tuttava tuhansien kanssa ja satojen juomatoveri, oli hän yksinäinen nuori mies. Hänen ei onnistunut löytää miestä tai miesryhmää, jolle hän olisi voinut olla läheinen ystävä. Kaupungit eivät ole niin omiansa toveruustunnetta herättämään kuin oli elämä Alaskassa. Sitä paitsi olivat miehet erilaiset. Daylight epäili ja halveksi liikemiehiä ja hänen suhteensa San Fransiskon puoluepomoihin perustui miltei yksinomaisesti laskelmiin. Hän piti enemmän näiden puoluepomojen ja heidän johtajiensa suorasukaisesta raakuudesta, mutta hän ei voinut tuntea heitä kohtaan mitään syvää kunnioitusta. He olivat liian taipuvaiset vilpistelyyn. Velkakirjat olivat varmemmat kuin miehen sana ja miehen täytyi tarkasti pitää kiinni velkakirjoista, Yukonissa oli ollut toisin. Velkakirjoista ei välitetty. Mies sanoi omistavansa niin ja niin paljon ja poker-pelissäkin hyväksyttiin tämä arvio.
Larry Hegan, jonka taito riitti Daylightin suurimpiinkin liikeyrityksiin ja jolla oli harvoja harhaluuloja ja jolle teeskentely oli vielä vieraampaa, olisi saattanut olla ystävä, jollei hän luonteeltaan ja taipumuksiltaan olisi ollut niin omituinen. Hän oli omituinen nero, lain Napoleon, mutta konttorin ulkopuolella hänellä ei ollut mitään yhteistä Daylightin kanssa. Hän vietti aikansa kirjojen parissa, joita Daylight ei voinut sietää. Niinikään hän kirjoitti näytelmiä, joita ei milloinkaan painettu eikä näytelty ja vaikka Daylight yksin tunsi salaisuuden, hän nautti säännöllisesti vaikka kohtuullisesti haschischia. Hän vietti koko elämänsä huoneessaan kirjojen parissa mielikuvituksen maailmassa. Ulkomaailmaa hän ei ymmärtänyt eikä suvainnut. Syömisessä ja juomisessa hän oli kohtuullinen kuin munkki ja ruumiinliikuntoa hän vihasi.
Daylightin ystävät olivat juomaveikkoja ja remutovereita. Ja kun sunnuntairatsastukset Deden kera olivat loppuneet, rupesi hän yhä enemmän ja enemmän käyttämään tämäntapaisia huvituksia. Unohtaakseen täytyi hänen juoda enemmän cocktaileja kuin milloinkaan ennen. Suuri punainen automobiili oli nyt useammin liikkeellä ja tallirenki oli palkattu ratsastamaan Bobilla. Hänen varhaisempana San Fransisko-aikanaan oli hänen liikeyrityksillään ollut väliaikoja, mutta tässä hänen nykyisessä suurimmassa yrityksessään oli jännitys alinomainen. Kahteen kolmeen kuukauteen ei sitä voitu saattaa onnelliseen tulokseen. Ja se oli niin monimutkainen ja laajaperäinen, että selkkauksia ja pulmia ilmaantui alinomaa. Jokainen päivä toi omat pulmansa ja selvitettyään ne mestarillisella tavalla hän lähti konttorista suurella automobiilillaan ja miltei huokasi helpotuksesta ajatellessaan lähenevää Martin-cocktailia. Harvoin hän oli juovuksissa. Siksi oli hänen ruumiinrakennuksensa liian vahva. Sen sijaan hän oli pahin kaikista juomareista, säännöllinen, varovainen ja hillitty juomari, joka nautti paljon suuremmat määrät alkoholia kuin epäsäännöllinen ja hillitön juomari.
Kuuteen viikkoon ei hän ollut nähnyt Dedeä muualla kuin konttorissa ja siellä hän lujasti pidättäytyi lähestymästä häntä. Mutta seitsemäntenä sunnuntaina kävi kaipaus hänelle ylivoimaiseksi. Se oli myrskyinen päivä. Navakka koillistuuli puhalsi ja vähäväliä tuli sadekuuro. Hän ei voinut karkoittaa Dedeä mielestään ja hän oli näkevinään hänet akkunan ääressä ompelemassa joitakin naisellisia pikkuesineitä. Kun tuli aika, jolloin hänelle tuotiin ensimäinen cocktail ennen väliateriaa hänen huoneisiinsa, ei hän juonutkaan sitä. Täynnä rohkeaa päättäväisyyttä hän katsoi muistikirjastaan Deden puhelinnumeroa ja soitti.
Ensin tuli Deden emännän tytär vastaamaan, mutta hetkisen kuluttua hän kuuli äänen, jota oli kaihonnut. "Tahdoin vain ilmoittaa teille, että tulen teitä tapaamaan", sanoi hän. "En tahtonut varoittamatta tunkeutua luoksenne."
"Onko jotakin tapahtunut?" kysyi ääni. "Kerron sinne päästyäni", vastasi Daylight vältellen.
Hän jätti punaisen automobiilinsa kahden talon päähän Deden asunnosta ja saapui jalan hauskan, kolmikerroksisen, Berkeleyn talon eteen. Vain hetkisen hän huomasi epäröivänsä, sitten hän soitti ovikelloa. Hän tiesi, että se, mitä hän teki, oli vastoin Deden toivomuksia ja että hän aikoi antaa hänelle vaikean tehtävän ottaa sunnuntaivierailijana vastaan kuuluisan miljoonanomistajan Elam Hamishin, josta sanomalehdet niin paljon puhuivat. Toisaalta hän oli varma siitä, ettei Dede ottaisi häntä epäystävällisesti vastaan. Eikä hän siinä pettynytkään.