Merchant San Antonio-pankin johtajalle, joka väitti, että pankkiin tuotiin niin paljon muita papereita, hän sanoi:
"Ne ovat vähäpätöisiä liikeyrityksiä. Tehkööt ne vararikon. Hyödytte enemmän, jos autatte minua. Minä olen liian voimakas joutuakseni häviöön. Te voisitte vain saattaa minut pulaan ja joutuisitte itse rettelöihin. Antakaa pikkuliikkeitten tehdä vararikko ja minä autan teitä siinä."
Ja tänä liikesekasorron aikana Daylight järjesti Simon Dolliverin asiat
ja sai aikaan, että tämä kilpailija teki täydellisen vararikon. Golden
Gate National oli Dolliverin päävarustus ja tämän laitoksen johtajalle
Daylight sanoi:
"Te olette nyt joutunut kovaan ahdinkoon, sillä Dolliver on käyttänyt teitä ja minua hyväkseen koko ajan. Se ei käy päinsä. Te kuulette, se ei käy päinsä. Dolliver ei voisi hankkia teille yhtätoista dollaria pelastaakseen teidät. Minä annan teille neljän päivän nikkelilantit raitioteillä — siitä tulee neljäkymmentätuhatta dollaria. Ja kuukauden kuudentena päivänä te saatte kaksikymmentätuhatta; lisää Vesijohtoyhtiöstä." Hän kohautti olkapäitään. "Hyväksykää tai hyljätkää. Ne ovat minun sanani."
"Minä olen kaikkiruokainen, en halveksi mitään tarjona olevaa ruokaa", selitti Daylight tänä iltapäivänä Heganille; ja Simon Dolliver vaelsi samaa tietä kuin muutkin onnettomat tässä suuressa paniikissa, jossa oli paljon papereita ja vähän rahaa.
Daylightin keinot ja neuvot olivat hämmästyttävät. Ei ollut mitään niin suurta eikä pientä, jota hänen kirkkaat silmänsä eivät olisi keksineet. Jännitys, jossa hän eli, oli hirveä. Hän ei enää syönyt väliateriaa. Päivät olivat liian lyhyet ja hänen yhdeksän tuntiansa olivat täynnä puuhaa ja hänen konttorinsa täynnä väkeä. Kun työpäivä oli päättynyt, oli hän lopen uuvuksissa ja hillittömämmin kuin milloinkaan ennen hän etsi unohdusta alkoholista. Hän ajoi suoraan hotelliinsa ja meni suoraan huoneisiinsa, mihin hänelle heti tuotiin päivän ensimäinen Martini. Päivällisellä olivat hänen aivonsa jo hyvin tylstyneet ja paniikki oli unohtunut. Maata mennessä, jolloin häh vielä joi skotlantilaista whiskya, oli hän juovuksissa — ei rajusti eikä meluavasti juovuksissa, eikä typeränä, vaan suloisessa tylsyydentilassa.
Seuraavana aamuna hän heräsi huulet ja suu kuivina ja päässä raskauden tunne, joka pian hävisi. Kello kahdeksalta hän oli konttoripöytänsä ääressä taistovalmiina, kello kymmeneltä hän läksi mieskohtaiselle kierrokselleen pankkeihin ja tämän jälkeen hän keskeytymättä iltaan saakka selvitteli teollisuuden, rahamaailman ja ihmisluonnon sotkuisia johtolankoja. Ja illalla hän palasi hotelliin Martin cocktailien ja skotlantilaisen whiskyn ääreen ja tällainen oli hänen päiväjärjestyksensä päivästä päivään kunnes päivät muuttuivat viikoiksi.
XXI LUKU.
Vaikka Daylight toverien seurassa esiintyi rohkeana ja väsymättömänä, tarmoa ja elinvoimaa uhkuvana, oli hän sielunsa syvyydessä hyvin väsynyt mies. Ja toisinaan hänen ollessaan väkijuomien huumaamana oli hänen järkensä kirkkaampi kuin hänen selvänä ollessaan, kuten esimerkiksi eräänä yönä, kun hän istui vuoteensa laidalla kenkä kädessään ja mietti Deden sanoja, ettei hän voinut nukkua useammassa kuin yhdessä vuoteessa kerrallaan. Yhä pitäen kenkää kädessään hän katseli jouhisuitsia seinillä. Sitten hän kenkä kädessään nousi ja rupesi niitä laskemaan ja meni kahteen muuhunkin huoneeseensa voidakseen laskea kaikki. Sitten hän palasi vuoteelleen ja sanoi juhlallisesti kengälleen:
"Pieni nainen on oikeassa. Vain yksi vuode kerrallaan. Sata neljäkymmentä kappaletta jouhisuitsia, enkä yhdelläkään niistä tee mitään. Yhdet suitset kerrallaan! En voi ratsastaa yhdelläkään hevosella. Vanha Bob raukka. Olisi parasta lähettää sinut laitumelle. Kolmekymmentä miljoonaa dollaria ja sata miljoonaa tai ei mitään tulossa ja mitä hyötyä on minulle siitä? On paljon sellaista, mitä rahalla ei voi ostaa. En voi ostaa tuota pientä naista. Mitä hyötyä on kolmestakymmenestä miljoonasta, kun minuun ei mahdu enempää kuin neljännes cocktailia päivässä. Olisi eri asia, jos minulla olisi sadan neljänneksen cocktailin jano. Mutta yksi neljännes — yksi vaivainen pieni neljännes! Minä, kolmenkymmenen miljoonan omistaja olen joka päivä enemmän orjuutettu kuin kaksitoista miestä, jotka ovat minulla työssä ja ainoa palkkani on kaksi ateriaa, jotka eivät maistu hyvälle, vuode, neljännes Martin cocktailia ja sata neljäkymmentä kappaletta jouhisuitsia seinillä." Hän tuijotti synkkänä ympärilleen. "Herra Kenkä, olen suuttunut."