Kun ovi oli suljettu kietoi hän kätensä Deden ympärille. Sitten hän seisoi kädet Deden olkapäillä ja katsoi häntä kasvoihin.
"Dede, jos sanon teille suoraan ja mutkattomasti, että aijon muuttaa asumaan tuolle Glen Ellenin maatilalle, etten ota senttiäkään mukaani, että aijon työllä ansaita joka suupalan, minkä syön ja etten pelaa enää ainoatakaan korttia liikepelissä, niin haluatteko tulla mukaani?"
Dede päästi iloisen pienen huudahduksen ja Daylight puristi häntä lähemmäs itseään. Mutta seuraavassa hetkessä oli Dede irroittautunut ja peräytynyt entiseen asentoonsa käsivarren mitan päähän.
"Minä — minä en käsitä", sanoi hän nopeasti hengittäen.
"Etkä sinä ole vastannut ehdotukseeni, vaikka arvaan, ettei vastausta tarvita. Me menemme heti naimisiin ja lähdemme kaupungista. Olen lähettänyt Bobin ja Wolfin jo matkaan. Milloin olet valmis?"
Dede ei voinut olla hymyilemättä.
"Mikä rajumyrsky mieheksi! Ettehän ole vielä selittänyt minulle hituistakaan."
Daylight hymyili vastaan.
"Katsos, Dede, tämä on sitä, mitä väärinpelaajat nimittävät korttien näyttämiseksi. Meidän välillämme ei enää tule olemaan rakkausloruja eikä kursailua eikä kinasteluja. Meidän on puhuttava suumme puhtaaksi — sanottava totuus, koko totuus, eikä mitään muuta kuin totuus. Nyt sinä vastaat muutamiin minun kysymyksiini ja sitten minä vastaan sinun kysymyksiisi." Hän vaikeni. "No niin, minulla on vain yksi kysymys; rakastatko minua kylliksi tullaksesi vaimokseni?"
"Mutta — —" alkoi Dede.