"Ei mitään muttia", keskeytti Daylight terävästi. "Nyt on näytettävä kortit. Kun puhun avioliitosta, niin tarkoitan sitä, mitä ensin sinulle kerroin, että me muutamme asumaan maatilalle. Rakastatko minua tarpeeksi voidaksesi sen tehdä?"
Dede katsoi häneen hetkisen, sitten hänen silmäluomensa painuivat alas ja koko hänen olemuksensa tuntui ilmaisevan suostumusta.
"Tule sitten, lähtekäämme." Daylightin jalkalihakset jännittyivät tahdottomasti aivankuin olisivat tahtoneet viedä häntä ovelle. "Autoni odottaa ulkona. Kun panet vaan hatun päähäsi, niin voimme lähteä."
Hän kumartui Deden ylitse. "Luulen, että tämä on sallittua", sanoi hän suudellessaan Dedeä.
Siitä tuli pitkä suudelma ja Dede alkoi ensimäisenä puhua.
"Te ette ole vastannut minun kysymyksiini. Kuinka on tämä mahdollista?
Kuinka voitte jättää liikeyrityksenne? Onko jotakin tapahtunut?"
"Ei, mitään ei ole vielä tapahtunut, mutta tulee pian tapahtumaan. Olen laskenut saarnasi sydämelleni ja aijon tehdä parannuksen. Sinä olet minun Herra Jumalani ja minä aijon palvella sinua. Muulle minä annan palttua. Sinä olit oikeassa. Olen ollut rahani orja ja koska en voi palvella kahta herraa, niin annan rahan mennä menojaan. Tahdon ennemmin omakseni sinut kuin koko maailman rahat." Taas hän syleili Dedeä. "Ja minä saan sinut omakseni, Dede. Minä varmasti saan.
"Ja minulla on vielä muutakin kerrottavaa. Olen juonut viimeisen juomani. Sinä menet naimisiin whiskynjuomarin kanssa, mutta miehesi ei ole sellainen. Hänestä tulee toinen niin pian, ettet häntä tunnekaan. Muutaman kuukauden kuluttua sinä jonakin aamuna heräät Glen Ellenissä ja huomaat, että sinulla onkin ventovieras kanssasi talossa ja että sinun on tutustuttava häneen. Sinä sanot, 'Olen rouva Hamish, kuka olette te?' Ja minä sanon: 'Olen Elam Hamishin nuorempi veli, Olen juuri tullut Alaskasta hautajaisiin!'
"'Mihin hautajaisiin?' sanot sinä. Ja minä sanon, 'Tuon kelvottoman, pelaavan, whiskyä juovan Burning Daylightin — miehen, joka kuoli sydämen rasvoittumiseen, jonka hän hankki pelatessaan yöt ja päivät liikepeliä. Niin, rouvaseni', sanon minä, 'häntä ei enää ole ja minä olen tullut hänen sijaansa tekemään teidät onnelliseksi. Ja nyt, rouvaseni, jos sallitte, niin menen laitumelle lypsämään lehmää Silläaikaa kuin te valmistatte aamiaista'."
Taas hän tarttui Deden käteen ja yritti viedä häntä ovelle. Kun Dede vastusti, kumartui hän ja suuteli häntä yhä uudelleen ja uudelleen.