"Kaipaan sinua kipeästi, pieni nainen", mutisi hän. "Sinä saat kolmekymmentä miljoonaa näyttämään kolmeltakymmeneltä sentiltä."
"Istukaa ja olkaa järkevä", pyysi Dede. Hänen poskensa hehkuivat ja kultainen hohde hänen silmissään paloi kultaisempana kuin milloinkaan ennen.
Mutta Daylight tahtoi tehdä sen omalla tavalla ja kun hän istuutui täytyi Deden istuutua hänen viereensä ja Daylight kietoi kätensä hänen ympärilleen.
"Niin, rouvaseni", sanon minä, "Burning Daylight oli kyllä kelpo poika, mutta on parempi, että olette päässyt hänestä. Hän lakkasi nukkumasta lumessa kaniininnahkoihin käärittynä ja rupesi elämään kanakopissa. Hän lakkasi kävelemästä ja tekemästä työtä ja eli Martin cocktailien ja skotlantilaisen whiskyn varassa. Hän luuli rakastavansa teitä, rouvaseni, ja hän yritti parhaansa mukaan, mutta hän rakasti cocktailejaan enemmän ja hän rakasti rahojansa enemmän ja itseään enemmän ja miltei kaikkea muuta enemmän kuin teitä! Ja sitten minä sanon: 'Rouva, luokaa silmänne minuun ja huomatkaa, miten erilainen minä olen. Minulla ei ole cocktailin janoa ja minulla on kaikkiaan rahaa dollari ja neljäkymmentä senttiä ja niillä minä ostan uuden kirveen, sillä entinen on kulunut kelvottomaksi ja minä voin rakastaa teitä yksitoista kertaa enemmän kuin ensimäinen miehenne teitä rakasti. Nähkääs, hän oli liian lihava. Ja minussa ei ole unssiakaan liikaa lihaa!' Ja minä käärin ylös hihani ja näytän sinulle ja sanon: 'Rouva Hamish, tahdotteko ottaa mieheksenne tällaisen hoikan nuoren miehen oltuanne naimisissa tuon vanhan lihavan rahasäkin kanssa?' Ja sinä itket hiukan vanhaa Daylight-raukkaa ja katsot minuun myöntyväinen ilme silmissäsi ja sitten minä ehkä punastun hiukan, koska olen nuori mies ja kierrän käsivarteni ympärillesi, näin, ja sitten — sitten minä nain veljeni lesken ja menen askareilleni siksi aikaa kuin sinä keität ruokaa."
"Mutta ette ole vastannut kysymyksiini", moitti Dede, kun hän punakkana ja säteilevänä irtautui syleilystä, joka oli päättänyt Daylightin kertomuksen.
"Mitä haluat sitten tietää?" kysyi Daylight.
"Haluan tietää, kuinka kaikki tämä on mahdollista? Kuinka voitte jättää liikeyrityksenne tällaiseen aikaan? Mitä tarkoitatte sanoessanne, että jotakin tulee pian tapahtumaan? Minä —" hän epäröi ja punastui. "Minä vastasin kysymykseen, te tiedätte."
"Menkäämme siis heti naimisiin", sanoi Daylight. "Tiedät, että minun on väistyttävä tuon nuoren voimakkaan veljeni tieltä, eikä minulla ole pitkää elinaikaa." Dede näytti kärsimättömältä ja Daylight jatkoi vakavasti. "Näetkös, Dede, näin ovat asiat. Olen siitä lähtien kuin tuo kirottu paniikki alkoi tehnyt työtä kuin neljäkymmentä hevosta ja koko ajan olivat nuo ajatukset, jotka sinä olet minulle antanut, valmiina itämään. No niin, ne itivät tänä aamuna, siinä kaikki. Nousin ylös aikoen mennä konttoriin, kuten tavallista. Mutta minä en mennytkään konttoriin. Kaikki nuo ajatukset valtasivat minut juuri silloin. Aurinko paistoi akkunasta ja minä tiesin, että kukkuloilla oli nyt kaunista. Ja minä tiesin, että minä halusin kolmekymmentä miljoonaa kertaa ennemmin ratsastaa kanssasi kukkuloilla kuin mennä konttoriin. Ja minä tiesin koko ajan, että se oli mahdotonta. Ja miksi? Konttorin vuoksi. Konttori ei minua päästänyt. Kaikki rahani nousivat takajaloilleen ja asettuivat tielle eivätkä mielineet päästää minua menemään. Sillätavoin kirottu raha asettuu tielle. Tiedät sen itse.
"Ja sitten minä olin selvillä siitä, että olin parhaillani tienristeyksessä. Toinen tie vei konttoriin. Toinen tie vei Berkeleyhin. Ja minä: valitsin Berkeleyn tien. En enää milloinkaan astu jalallani konttoriin. Minun työni siellä on päättynyt ja minä teen vararikon. Olen päättänyt sen. Näetkös, minulla on nyt uskonto ja se on varmaankin entisajan uskonto; uskontoni on rakkaus sinuun ja se on vanhempi kuin maailman vanhin uskonto. Se on tärkein tekijä maailmassa."
Dede katsoi häneen äkillinen säikähtynyt ilme kasvoissaan.