"Te tarkoitatte — —?" alkoi hän.
"Tarkoitan juuri sitä. Aijon tehdä vararikon. Kun nuo kolmekymmentä miljoonaa dollaria asettuivat tielleni ja sanoivat, etten minä voisi mennä tänään kanssasi kukkuloille, niin minä tiesin, että oli tullut aika ottaa ratkaiseva askel. Ja minä olen ottanut ratkaisevan askeleen. Saan omakseni sinut ja voimani tehdä työtä sinun puolestasi ja tuon pienen maatilan Sonomassa. Siinä kaikki mitä haluan ja mitä aijon pelastaa hävityksestä ja sitäpaitsi vielä Bobin ja Wolfin, vaatearkun ja sadat neljätkymmenet jouhisuitset. Kaikki muu saa mennä. Se on hylkytavaraa."
Mutta Dede oli itsepäinen, "Siis ei tämä suunnaton vararikko ole välttämätön?" kysyi hän.
"Niin en ole sanonut. Se on välttämätön. Jos raha luulee voivansa asettua tielleni ja kieltää minua ratsastamasta sinun kanssasi — —"
"Ei, ei, olkaa vakava", keskeytti Dede. "En tarkoita sitä ja sen te tiedätte. Haluan tietää ovatko liikeasiat sillä kannalla, että tämä vararikko on välttämätön?"
Daylight pudisti päätään.
"Se ei ole välttämätöntä. Se on juuri jutun korkokohta. Minä en tee vararikkoa siksi, että paniikki on minut nujertanut ja minun on pakko tehdä vararikko. Minä teen se vasta kun olen nujertanut paniikin ja olen voitonpuolella. Tämä juuri osoittaa miten vähän välitän koko jutusta. Vain sinusta, pieni nainen, minä välitän ja sovitan pelini sen mukaan."
Mutta Dede irtautui hänen suojaavista käsivarsistaan.
"Sinä olet mieletön, Elam."
"Sano minua uudelleen siksi", mutisi Daylight haltioissaan. "Se kuuluu suloisemmalta kuin miljoonien kilinä."