Dede ei ollut tästä kaikesta tietävinään.
"Se on mielettömyyttä. Sinä et tiedä mitä teet — —"
"Oi, kyllä minä tiedän", vakuutti Daylight. "Saan sydämeni rakkaimman toiveen toteutetuksi. Pikkusormesi on arvokkaampi — —"
"Ole hetkinen järkevä."
"En ole milloinkaan elämässä ollut järkevämpi. Tiedän mitä haluan ja minä saan sen. Tahdon saada sinut omakseni ja tahdon viettää ulkoilma-elämää. Tahdon päästä katukivityksestä ja puhelimesta. Tahdon pienen maatilan kauneimmalla seudulla, mitä Jumala milloinkaan on luonut ja tahdon askaroida tällä maatilalla — lypsää lehmiä, ja hakata puita ja harjata hevosia ja kyntää maata ja kaikkea muuta sen lisäksi, ja haluan elää siellä sinun kanssasi. Olen peräti kyllästynyt kaikkeen muuhun. Ja minä olen varmasti maailman onnellisin mies, sillä minä saan omakseni sen, jota rahalla ei voi ostaa. Minä saan omakseni sinut, eikä sinua voida ostaa kolmellakymmenellä miljoonalla eikä kolmellatuhannella miljoonalla eikä kolmellakymmenellä sentillä — —"
Koputus ovelle keskeytti hänet ja hän jäi katselemaan Venuksen kuvapatsasta ja muita Deden kauniita kapineita silläaikaa kuin Dede kävi puhelimessa.
"Se on herra Hegan", sanoi Dede palattuaan. "Hän on puhelimessa. Hän sanoo, että hänellä on tärkeätä asiaa."
Daylight pudisti päätään ja hymyili.
"Pyydä herra Hegania poistumaan puhelimesta. Minä olen päättänyt työni konttorissa enkä halua kuulla mistään mitään."
Minuutin kuluttua tuli Dede taas takaisin.