"He eivät nostaneet viimeistä säkkiä", pani Kearns vastaan. "He nostivat vain seitsemänsataa ja viisikymmentä."
Mutta Daylight torjui jalomielisesti tämän välitysyrityksen.
"Mitä hyödyttävät kaikki teidän turhat puheenne? Mitä siitä, jos onkin yksi säkki liikaa. Jollen voi nostaa kolmea säkkiä lisää, en voi varmasti nostaa yhtäkään. Sitokaa ne yhteen."
Hän seisoi tuoleilla, kyyristyi ja taivutti hartiansa taaksepäin, kunnes sai köyden käsiensä väliin. Hän muutti hiukan jalkaansa, jännitti lihaksensa nostaakseen, ja antoi niiden sitten jälleen höltyä, ikäänkuin koetellen, millä tavoin parhaiden saisi taakan nousemaan lattialta.
Ranskalais-Louis, joka katseli epäuskoisena hänen yritystään, huusi:
"Päin mäntyä menee, Daylight!"
Daylightin lihakset jännittyivät toisen kerran ja nyt täydellä todella, kunnes hän oli pinnistänyt kaikki voimansa ja aivan huomaamatta, ilman äkillistä nykäystä tai ponnistusta, kohosi yhdeksänsadan naulan taakka lattiasta ja heilui edestakaisin hänen jalkojensa välissä.
Olaf huokasi kuuluvasti. Neito, joka oli tietämättään jännittänyt lihaksensa niin, että teki kipeää, nyt herpaantui. Ranskalais-Louis mutisi kunnioittavaisesti:
"Eläköön m'sieu Daylight! Minä olen suuri lapsi. Te olette suuri mies."
Daylight päästi taakkansa lattialle, hypähti tuolilta ja meni muiden edellä tarjoilupöydälle päin.