"Mitä hittoa nyt on tapahtunut?" kysyi Henry Finn, kun tyhjä reki tuli nuotion valopiiriin ja kun hän huomasi, että Elijahin pitkähköt, totiset kasvot näyttivät vielä pitemmiltä ja totisemmilta kuin tavallisesti.
Joe Hines heitti puita nuotioon ja nuo kolme miestä kömpivät makuuvaipoissaan lämmittelemään. Elijahin parrakkaat posket olivat jäässä samoinkuin hänen kulmakarvansakin, joten hän turkeissaan näytti uusenglantilaisen joulupukin irvikuvalta.
"Muistatteko tuota suurta kuusta, joka kannatti telineen joenpuoleista kulmaa?" alkoi Elijah.
Onnettomuus oli pian kerrottu. Tuo suuri puu, joka oli näyttänyt niin vankalta, että olisi luullut sen kestävän useamman sadan kilon painon, oli sisältä ollutkin laho. Sen juuret olivat tavalla tai toisella irroittautuneet maasta. Telineen paino yhdessä lumen painon kanssa oli ollut liikaa sille; tasapaino, jota se ympäristönsä avulla niin kauvan oli ylläpitänyt, oli järkytetty; se oli horjunut ja kaatunut rytisten maahan, ja turmellut telineen ja järkyttänyt vuorostaan tasapainoa, jonka nuo neljä miestä ja yksitoista koiraa olivat rakentaneet. Ahmat olivat menneet hävitetylle varastopaikalle, ja mitä ne eivät olleet syönet suuhunsa, sen ne olivat turmelleet.
"Ne olivat popsineet kaiken silavan ja luumut ja sokerin ja koiranruo'an", kertoi Elijah, "ja olen varma siitä, että ne nakersivat säkkeihin reijät ja ripottelivat jauhot ja pavut ja riisisuurimot Danin ja Beersheban välille. Löysin tyhjiä säkkejä, jotka ne olivat kuljettaneet neljännes-peninkulman päähän paikalta."
Kukaan ei puhunut mitään pitkään aikaan. Ei voinut sattua pahempaa tapaturmaa kuin ruokavarojen kadottaminen napaseudun talven vallitessa ja riistattomassa maassa. He eivät olleet pelkureita, mutta he olivat valmiit katsomaan onnettomuutta suoraan silmiin ja miettimään asemaansa. Joe Hines rupesi ensin puhumaan.
"Voimme etsiä lumesta papuja ja riisisuurimoita… vaikkei riisiä ollut jäljellä kahdeksaa tai kymmentä naulaa enempää."
"Ja joku ottaa valjakon ja lähtee Sixty Mileen", sanoi Daylight vuorostaan. "Minä lähden", sanoi Finn. He tuumivat vielä kotvasen.
"Mutta millä elävät kolme miestä ja toinen valjakko siksi kun hän palaa?" kysyi Hines.
"On vain yksi neuvo siihen", sanoi Elijah puolestaan. "Sinä, Joe, otat toisen valjakon ja kuljet pitkin Stewartia siksi kun löydät intiaanit. Sitten palaat ruokatavarakuorman kera. Ennätät tänne paljoa ennemmin kuin Henry ennättää takaisin Sixty Milesta ja teidän lähdettyänne on meitä täällä syömässä vain Daylight ja minä, ja me kyllä tulemme toimeen."