Kymmenen päivää myöhemmin saapuivat Harper ja Joe Ladue Sixty Mileen, ja vaikka Daylight vielä oli hieman heikko, oli hän kuitenkin kyllin voimakas totellakseen kultakuumetta, joka oli saanut hänet valtoihinsa. Hän luovutti kolmanneksen valtauksestaan Stewart-joen varrella heidän Klondike-joen varrella olevan valtauksensa kolmannesta vastaan. He luottivat ylämaan kultarikkauteen ja Harper läksi tavaralautalla myötävirtaa Klondike-joen suulle, johon hänen piti perustaa pieni asema.
"Miksi et, Daylight, käy käsiksi Indian-jokeen?" neuvoi Harper ennen lähtöään. "Maaperä on siellä erinomainen ja kyllä siellä jossain on kultaa löytäjäänsä odottamassa. Se paikka on minun mieleeni. Sieltä saa kultaa oikein kosolti, eikä Indian-joki ole maailman ääressä."
"Ja siellä on harmaana hirviä", lisäsi Joe Ladue. "Bob Henderson on jossain siellä päin, on ollut jo kolme vuotta. Ja hän vannoi, että jotain suurta on tapahtumaisillaan. Hän tappaa siellä laumottain hirviä ja hakee kultaa ylt'ympäri seutua kuin olisi hän hieman hassu."
Daylight päätti lähteä Indian-joelle "haljuilemaan", kuten hän itse sanoi. Mutta Elijah ei taipunut lähtemään hänen kanssaan. Elijahin oli nälkä turruttanut ja häntä kauhistutti kaikkien kärsimystensä toistuminen.
"En tosiaankaan voi lähteä ruoan äärestä", sanoi hän. "Tiedän, että se on hulluutta, mutta minä en tosiaankaan mahda sille mitään. Siinä on kyllin, että pääsen pöydän äärestä kun vatsa on niin täynnä, etten saa sinne enää ainoatakaan palaa. Palaan Circlen leiriin ja oleilen siellä, kunnes olen tullut jälleen terveeksi."
Daylight viipyi vielä muutaman päivän, kooten voimia ja järjestellen vähäisiä matkatavaroitaan. Hän aikoi lähteä kevein varustuksin, mukanaan vain seitsemänkymmenenviiden naulan taakka ja sälyttäen hyvään intiaanitapaan jokaisen viidestä koirastaan kannettavaksi kolmekymmentä naulaa. Laduen kuvauksista oppia ottaen hän aikoi noudattaa Bob Hendersonin esimerkkiä, elää käytännöllisesti ja syödä pelkkää lihaa. Kun Jack Kearnsin lotja, joka toi sahaa Linderman-järveltä, poikkesi Sixty Mileen, niin Daylight vei siihen tavaransa ja koiransa, antoi Elijahin tehtäväksi ilmoittaa valtauksensa rekisteröitäväksi ja nousi samana päivänä maihin Indian-joen suulla.
Neljänkymmenen peninkulman päässä joen suusta tuli hän paikalle, jonka hän kuulemiensa kuvausten perusteella päätti olevan Quartz Creek'in. Siellä hän näki jälkiä Bob Hendersonin töistä. Kuljettuaan jokivartta vielä: kolmekymmentä peninkulmaa tuli hän Australia Creek'iin. Kului viikkoja, mutta Daylight ei milloinkaan tavannut Bob Hendersonia. Kaikkialla oli hirviä yllin kyllin ja hänen koiransa herkuttelivat liharuoalla. Hän löysi tusinanverran kannattavia ja lupaavia kultapaikkoja hiekassa, ja kun hän huomasi parinkymmenen purosen mudan ja soran pinnalla hajallaan kultahiukkasia, niin päätti hän tästä, että siellä täytyi olla runsaat määrät varsinaista kultamalmiakin, joka nyt vaan oli löydettävä. Usein hän loi katseensa vuorenharjanteihin pohjoisessa ja aprikoitsi, oliko kulta peräisin sieltä. Lopulta hän samosi Dominion Creek'in lähteille, kulki vedenjakajan poikki ja tuli siihen Klondiken seutuun, joka myöhemmin sai nimen Hunker Creek. Jos hän olisi vedenjakajan poikki mennessään kiertänyt vuoren oikealta puolelta, niin hän olisi tullut Gold Bottom'iin, jolle nimen oli antanut Bob Henderson, jonka hän olisi siellä nähnyt työssään, huuhtomassa ensimäisiä kannattavia kattilallisia Klondikessa. Mutta Daylight kiersi vuorenlaen vasemmalta, jatkoi matkaansa Hunker-joen vartta alas Klondikeen ja sitten edelleen Yukoniin intiaanien kesäkalastuspaikoille.
Täällä hän oli päivän Carmackin, squaw-miehen [Squaw-mies, squawman on intiaaninaisen, "squawin" kanssa naimisissa oleva mies. Squaw-miehet eivät avioliittonsa vuoksi nauti täydellistä yhteiskunnallista arvonantoa. He eivät esim. saa seurustella perheessä, missä emäntä on valko-ihoinen.] ja tämän intiaanilangon, Skookum Jim'in nuotiotoverina, osti veneen ja kulki sitten koirineen myötävirtaan Yukonia Forty Mileen. Elokuun viimeiset päivät olivat käsissä, päivät lyhenivät lyhenemistään ja talvi teki tuloaan. Yhä vielä lujasti luottaen Ylämaan kultarikkauteen aikoi Daylight neljän, viiden toverin kera tai, jos se oli mahdollista, ainakin yhden toverin kera sauvoa virtaa ylöspäin, ennenkuin joki jäätyi talveksi. Mutta Forty Milen miehet olivat epäuskoiset. Heille riitti kullankaivuu lännessä.
Silloin juuri tuli Carmack, hänen lankonsa Skookum Jim ja Cultus Charlie kanootilla Forty Mileen. He menivät suoraan kulta-asiamiehen luo ja ilmoittivat rekistöröitäväksi kolme valtausta ja löytämänsä Bonanza Creekin valtauksen. Tämän jälkeen he yöllä näyttivät Sourdough-ravintolassa epäuskoiselle miesjoukolle kultametallikappaleita. Miehet nauroivat ja ravistivat päätään. He olivat nähneet, että ennenkin oli erehdytty kultalöytöjen suhteen. Tämä oli ilmeisesti Harperin ja Joe Laduen suunnitelma, jonka he olivat panneet toimeen houkutellakseen kullanetsijöitä valtauksensa läheisyyteen ja saadakseen sinne postiaseman. Ja kuka oli Carmack? Squaw-mies. Kuka oli konsanaan kuullut, että joku squaw-mies olisi löytänyt jotakin? Ja mikä oli Bonanza Creek? Pelkkä hirvilaidun Klondike-joen suulla, sama, jota entisajan miehet olivat nimittäneet Rabbit Creekiksi. Jospa edes Daylight tai Bob Henderson olisi ilmoittanut valtauksia rekisteröitäväksi ja näyttänyt kultametallia, niin olisivat he tienneet siinä olevan jotakin perää. Mutta Carmack, squaw-mies! Ja Skookum Jim! Ja Cultus Charlie! Ei, ei, se oli tyhjää puhetta.
Daylight oli epäuskoinen, vaikka hän uskoi Ylämaan mahdollisuuksiin. Olihan hän vain joku päivä sitten nähnyt Carmackin maleksimassa intiaaniensa kanssa, aivankuin ei olisi milloinkaan ajatellutkaan kullanetsintää. Mutta kun hän kello yksitoista yöllä istui penkkinsä syrjällä aukomassa intiaanisaappaittensa pauloja, juolahti hänen mieleensä ajatus. Hän pani takin ylleen ja hatun päähänsä ja palasi Sourdoughiin. Carmack istui yhä vielä siellä ja näytteli kultaansa epäuskoiselle sukukunnalle. Daylight istahti hänen viereensä ja tyhjensi Carmackin pussin sulattajaan. Tätä hän tutkisteli pitkän aikaa. Sitten pani hän omasta pussistaan toiseen sulattajaan muutaman unssin verran Circle Cityn ja Forty Milen kultaa. Sitten hän taas pitkän aikaa tutki ja vertaili. Viimein pani hän oman kultansa pussiin, antoi Carmackille takaisin tämän kullan ja vaati kädenliikkeellä hiljaisuutta.