"Liikeyrityksistä puhuttaessa", sanoi hän, "muistuu mieleeni muuan poker-peli, jonka näin kerran Renossa, Newadassa. Se ei ollut oikein rehellistä peliä. Kaikki, jotka olivat siinä mukana, olivat väärinpelaajia. Mutta siellä oli muuan uusi tulokas — keltanokiksi niitä siellä sanottiin. Hän seisoi jakajan takana ja näki, että tämä jakoi itselleen neljä ässää korttipakan pohjasta. Keltanokka säikähtyi. Hän hiipi jakajaa vastapäätä istuvan pelaajan luo.
"'Kuulkaahan', kuiskasi hän, 'näin jakajan antavan itselleen neljä ässää.'
"'No, entäpä sitten?' sanoi pelaaja.
"'Luulin, että minun olisi kerrottava se teille', sanoi keltanokka. 'Hän antoi itselleen neljä ässää.'
"'Kuulkaahan, herraseni', sanoi pelaaja, 'teidän on paras suoria täältä tiehenne. Te ette ymmärrä peliä ollenkaan. Nythän on hänen vuoronsa jakaa'."
Nauru, joka tervehti hänen juttuaan oli väkinäistä, mutta Daylight ei näyttänyt sitä huomaavan.
"Otaksun, että jutullanne on joku tarkoitus", sanoi Dowsett painokkaasti.
Daylight katsoi häneen viattomasti eikä vastannut. Hän kääntyi hilpeästi Nathaniel Lettonin puoleen.
"Sanokaa pois", sanoi hän. "Sanokaa paljonko suunnilleen voitamme. Kuten jo äsken sanoin, ei miljoona sinne tai tänne vaikuta asiaan, kun voitto on niin suuri."
Mutta tällä kertaa oli Letton rohkaistunut Dowsettin ottamasta asenteesta ja hänen vastauksensa oli suora ja täsmällinen.