"Pelkään, että olette käsittänyt väärin, herra Hamish. Teille ei tule mitään voitto-osuutta. Pyydän älkää nyt kiihtykö. Minun tarvitsee vain painaa tätä nappulaa…"
Puhumattakaan siitä, että Daylight olisi kiihtynyt, näytti hän kaikesta päättäen vallan huumaantuneelta. Hän haki hajamielisenä liivintaskustaan tulitikun, sytytti sen ja huomasi, ettei hänellä ollut savukkeita. Nuo kolme miestä seurasivat jännittyneinä hänen liikkeitään. Nyt kun se oli sanottu, he tiesivät, että heillä oli edessään kiusalliset hetket.
"Ettekö sanoisi sitä vielä kerran?" sanoi Daylight. "Minusta tuntuu, etten käsittänyt aivan oikein. Te sanoitte…?"
Hän näytti tuskallisessa jännityksessä odottavan Nathaniel Lettonin sanoja.
"Sanoin, että olette käsittänyt väärin, herra Hamish, siinä kaikki. Olette harjoittanut pörssipeliä ja kärsinyt suuria tappioita. Mutta ei Ward Valley enkä minä, eivätkä yhtiötoverini tunnusta, että olemme teille mitään velkaa."
"Tuo tuossa vastaa kymmentä miljoonaa kahtakymmentäseitsemää tuhatta neljääkymmentäkahta dollaria ja kuuttakymmentäkahdeksaa senttiä puhdasta rahaa. Eikö se teidän mielestänne ole mitään?"
Letton hymyili ja kohautti hartioitaan.
Daylight katsoi Dowsettiin ja mutisi:
"Alanpa aavistaa, että tuolla jutullani oli kuitenkin tarkoitus." Hän yritti nauraa. "Oli teidän vuoronne jakaa kortit ja kyllä te ne jaoittekin. Hyvä, en tahdo puuttua siihen. Olen tuon pokerinpelaajan kaltainen. Oli teidän vuoronne jakaa, ja teillä oli oikeus katsoa eteenne. Ja te sen teittekin — kynitte minut putipuhtaaksi kädenkäänteessä."
Daylight osoitti kuitti- ja paperikasaa pöydällä.