Ja sanelu jatkui.
Daylight huomasi, että väliaikoina, kun neiti Masonilla ei ollut mitään tekemistä, hän luki kirjoja ja aikakauslehtiä tai teki jotakin somaa naisellista käsityötä.
Kerran hän meni hänen pöytänsä ääreen, otti käteensä nidoksen Kiplingin runoja ja selaili sitä hämillään.
"Te pidätte kirjoista, neiti Mason?" sanoi hän laskien kirjan takaisin pöydälle.
"Kyllä", kuului vastaus, "hyvin paljon."
Toisen kerran oli pöydällä Wellsin Onnen pyörät.
"Mikä kirja se on?" kysyi Daylight.
"Oh, se on romaani, rakkaustarina."
Hän vaikeni, mutta Daylight yhä odotti ja hän katsoi velvollisuudekseen jatkaa.
"Siinä kerrotaan vähäpätöisestä kangaskauppiaan apulaisesta, joka vapaa-aikanaan tekee polkupyörämatkan ja rakastuu nuoreen tyttöön, joka on paljon hänen yläpuolellaan. Tytön äiti on kuuluisa kirjailija. Asema on hyvin omituinen ja surullinen ja traagillinen. Haluatteko lukea sen?"