"Sinä olet typerä."
"Totuus tulee sinun huuliltasi", vastasi Koogah sävyisästi. "Minun ymmärrykseni oli heikko ja asia oli yksinkertainen."
Mutta Nam-Bokin kasvot olivat synkät ja hän sanoi nopeasti sanoja, joita he eivät olleet koskaan ennen kuulleet. He alkoivat uudestaan veistää luita, ja kaapia nahkoja, mutta hän sulki tiiviisti huulensa kielen eteen, jota ei uskottu.
"Tuo kuu-kuu-kuunari", kysyi Koogah yhtä tyynenä. "Oliko se tehty yhdestä suuresta puusta?"
"Se oli tehty monesta puusta", tiuskasi Nam-Bok lyhyeen. "Se oli hyvin iso."
Hän vaipui jälleen juroon hiljaisuuteen ja Opee-Kwan nyökkäsi Koogah'ille, joka kummastellen pudisti päätään ja mutisi: "Se on hyvin ihmeellistä."
"Tämä ei ole mitään", sanoi Nam-Bok välinpitämättömästi; "mutta näkisitte höyrylaivan. Niinkuin hiekkajyvänen on verrattuna bidarkaan ja bidarka verrattuna kuunariin, on kuunari verrattuna höyrylaivaan. Sitä paitsi on höyrylaiva tehty raudasta, se on kokonaan raudasta."
"Ei, ei! Nam-Bok", huudahti päällikkö, "kuinka se voi olla mahdollista? Rauta menee aina pohjaan. Katsokaas esimerkiksi, minä sain vaihtokaupassa toisen kylän päämieheltä rautaisen veitsen ja eilen luiskahti rautaveitsi kädestäni ja painui mereen. Kaikella on lakinsa, ei ole mitään lakien ulkopuolella olevaa. Sen me tiedämme. Ja sitäpaitsi me tiedämme, että samanlaatuisilla esineillä on sama laki ja että kaikella raudalla on sama laki. Siis peruuta sanasi, Nam-Bok, että me voisimme sinua vielä kunnioittaa."
"Niin se on", sanoi Nam-Bok itsepäisesti. "Höyrylaiva on kokonaan raudasta eikä uppoa."
"Ei, se ei ole mahdollista."