"Pitkinä öinä on kylmä", valitteli vanha vaimo, "ja pakkanen puree vanhoja luita."
"Tuo kappale on varjo", vastasi luunveistäjä, "eivätkä varjot voi sinua lämmittää."
Nam-Bok nousi seisomaan saadakseen äänensä kuuluville. "Oi Bask-Wah-Wan, äiti, jokas minut synnytit!" huusi hän. "Kuule poikasi Nam-Bokin sanoja. Hänen bidarkassaan on tilaa kahdelle ja hän tahtoisi, että sinä tulisit hänen kanssaan. Sillä hänen tiensä johtaa sinne, missä on kaloja ja öljyä yllin kyllin. Sinne ei pakkanen tule ja elämä on helppoa ja rautaiset vehkeet tekevät ihmisten työn. Tahdotko tulla, oi Bask-Wah-Wan."
Vanha vaimo epäröi hetken, bidarkan nopeasti loitotessa, sitten hän korotti äänensä värisevästi valittaen. "Minä olen vanha, Nam-Bok, ja pian minun on lähdettävä alas varjojen joukkoon. Mutta minua ei haluta joutua sinne ennen aikojani. Minä olen vanha, Nam-Bok, ja minä pelkään."
Valojuova välähti yli tummuneen meren ja kietoi veneen ja miehen kullanpunaiseen sädekehään. Sitten kalastajaväki vaikeni, ja kuului ainoastaan maatuulen humina ja matalalla lentävien lokkien kirkuna.
Keesh, Keesh'in poika.
"Siis tahdon antaa kuusi peitettä, lämpöistä ja kaksinkertaista; kuusi viilaa, pitkää ja kovaa; kuusi Hudson Bay-veistä, terävää ja pitkää; kaksi kanoottia, Mogum'in tekoa, joka on taitava tekijä; kymmenen koiraa, leveäharteista ja väkevää; ja kolme pyssyä, — yhden on liipasin rikki, mutta se on hyvä pyssy ja epäilemättä korjattavissa."
Keesh vaikeni ja silmäili tarkkaavien kasvojen piiriä. Oli Ison Kalanpyynnin aika ja hän oli pyytämässä Gnob'ilta tämän tytärtä Su-su'a. Paikka oli Yukon'in varrella oleva St. George Mission, ja heimot olivat kokoontuneet satojen penikulmien alalta. Pohjoisesta, etelästä, idästä ja lännestä olivat ne tulleet, Tozikakat'ista ja kaukaisesta Tana-naw'stakin.
"Ja sitäpaitsi, oi Gnob, olet sinä Tana-naw'ein päämies; ja minä, Keesh, Keesh'in poika, olen Thlunglet-heitnon päämies. Siksi, koska minun siemeneni sikiää sinun tyttäresi kohdussa, vallitkoon myöskin ystävyys heimojen kesken, suuri ystävyys, ja Tana-naw ja Thlunglet olkoot valaveljeksiä tulevina aikoina. Mitä minä sanoin tekeväni, sen teenkin. Ja mitä teet sinä, Gnob, asiaa auttaaksesi?"
Gnob nyökkäsi vakavasti. Hänen kyhmyinen ja vanhuudenryppyinen naamansa peitti täydelleen sielun, joka sen takana oli. Hänen pienet silmänsä paloivat kuin tuliset kekäleet hänen kimeästi kirkuessaan: "Mutta eihän tämä ole kaikki."