"Mitä sitten vielä?" kysyi Keesh. "Enkö minä ole tarjonnut sinulle täyttä hintaa? Onko kestään Tana-naw-tytöstä koskaan maksettu niin paljon? Sano siinä tapauksessa hänen nimensä!"
Piirissä naurahdeltiin ääneen ja Keesh ymmärsi, että nämä ihmiset pilkkasivat häntä.
"Ei niin, Keesh hyvä, et sinä ymmärrä?" Gnob teki anteeksipyytävän kädenliikkeen. "Hinta on kohtuullinen. Hinta on hyväkin. Enkä myöskään välitä rikkinäisestä liipasimesta. Mutta ei siinä kaikki. Kuinkahan on miehen laita?"
"Niin, — miehen laita?" ilkkui joukko.
"Sanotaan", piipitti Gnob kimeästi, "sanotaan, että Keesh ei kulje isäinsä teitä. Sanotaan, että hän on vaeltanut pimeydessä, palvellen vieraita jumalia ja että hänestä on tullut pelkuri."
Keesh'in muoto synkistyi. "Se on valhe", huusi hän. "Keesh ei pelkää yhtäkään ihmistä."
"Sanotaan", inisi Gnob edelleen, "että hän on suostunut valkoisen miehen puheisiin siinä Suuressa Talossa ja että hän kumartaa valkoisen miehen jumalaa ja sitäpaitsi, että valkoisen miehen jumalaa ei veri miellytä."
Keesh painoi silmänsä maahan ja puristi kätensä intohimoisesti nyrkkiin. Raakalaisjoukko nauroi härnäävästi ja shamaani, heimon ylipappi ja noita, kuiskutteli Gnob'in korvaan.
Shamaani meni valopiirin äärillä istuvien hahmojen joukkoon ja toi sieltä esiin hintelän nuorukaisen, jonka hän työnsi Keesh'in eteen, samalla antaen Keesh'in käteen veitsen.
Gnob kumartui eteenpäin. "Keesh! Oi Keesh! Uskallatko sinä tappaa ihmisen? Katso! Tämä on Kitz-noo, orja. Iske! Oi Keesh, iske käsivartesi täydellä voimalla!"