"Pidä siis suusi kiini", keskeytti La-lah, ja he erosivat vihoin.
Kun kuun viimeinen hopeinen kajastus oli kadonnut maailman taakse, tuli Scundoo Hooniah'n majan ympärille kokoontuneeseen väkijoukkoon. Hän käveli nopeaan ja kevyesti, ja ne, jotka näkivät hänet Hooniah'n hylkeenrasvalampun valossa, huomasivat, että hän tuli tyhjin käsin, ilman kulkusia, naamiota tai shamaanin taikavehkeitä, ainoastaan iso, uninen korppi toisessa kainalossaan.
"Oletteko koonneet puita nuotiota varten, että kaikki näkisivät, mitä tapahtuu?" kysyi hän.
"Olemme", vastasi Bawn. "Puita on yllin kyllin."
"Siis kuunnelkoot kaikki, sillä minun sanani tulevat olemaan harvat luvultaan. Olen tuonut kanssani Jelchs'in, korpin, joka paljastaa salaisuuksia ja näkee tulevia tapahtumia. Sen tulen minä panemaan Hooniahn'n ison mustan padan alle, hänen majansa pimeimpään nurkkaan. Hylkeenrasvalamppu sammutetaan, ja kaikki jäävät ulos pimeyteen, Yksi kerrallaan on teidän mentävä majaan, laskettava kätenne kattilalle pitkän hengenvedon ajaksi ja tultava takaisin ulos. Se on hyvin yksinkertaista. Jelchs kyllä epäilemättä äännähtää, kun ilkityöntekijän käsi on likellä sitä. Tai jos joku tietää jotakin muuta, ilmituokoon viisautensa. Oletteko te valmiit?"
"Me olemme valmiit", oli moniääninen vastaus.
"Siis tahdon kutsua jokaisen vuorolleen, miehen ja naisen, kunnes kaikki ovat kutsutut."
La-lah käskettiin ensimäisenä ja meni heti majaan. Kaikki heristivät korviaan ja kuulivat hiljaisuuden vallitessa hänen askeleensa, hänen kulkiessaan poikki natisevan lattian. Siinä olikin kaikki. Jelchs ei päästänyt ääntäkään, ei antanut merkkiä. Sitten oli Bawn'in vuoro, sillä olihan mahdollista, että mies varasti omat peitteensä, tarkoituksella häväistä naapureitaan. Sitten meni sisään Hooniah ja muut vaimot ja lapset, mutta ilman tulosta.
"Sime!" huusi Scundoo.
"Sime!" kertasi hän.