— Tähän vuodenaikaan voisin antaa teille kolmen päivän etumatkan — sanoi Snass samana iltana Kitille.
— Te ette voi peittää jälkiänne, ymmärrättekö? Anton pääsi pujahtamaan pakoon lumettomana aikana. Minun nuoret mieheni kykenevät kulkemaan yhtä nopeasti kuin paras valkoinen mies, ja sen lisäksi te polkisitte heille tien. Ja kun lumi on sulanut pois, pidän minä kyllä varani, ettette te saa samanlaista tilaisuutta kuin Anton. Täällä vietämme terveellistä elämää ja maailma unohtuu pian mielestämme. En koskaan voi olla ihmettelemättä sitä, kuinka helppoa itse asiassa on tulla toimeen ilman maailmaa. —
— Eniten minua kiusoittaa tuo Danny McCan — puheli Shorty kaikessa salaisuudessa Kitille. — Hän tapaa aina uupua pitkillä rekimatkoilla. Mutta hän vannoo tuntevansa länteen vievän tien ja sentähden olemme pakoitetut ottamaan hänet mukaamme — tai muuten joudut sinä satimeen heti paikalla, Kit. —
— Kai meitä kaikkia kolmea odottaa sama kohtalo — vastasi Kit.
— Eipä niinkään, siitä olen valmis vaikka lyömään veikkaa. Sinä olet heille erikoisen tärkeä. —
— Mitä sillä tarkoitat? —
— Etkö siis ole kuullut viimeistä uutista? — Kit pudisti päätään.
— Nuoret miehet sen minulle ilmoittivat. He olivat vastikään saaneet sen kuulla. Se tapahtuu tänä iltana, joskin almanakan mukaan sen tulisi alkaa vasta moniaan kuukauden kuluttua. — Kit kohautti olkapäitään.
— Eikö sinua huvitakaan kuulla uutista? —
— Olen pelkkänä korvana. —