Kit, joka oli hyvin huolissaan Labiskween neitotulesta, ilmoitti nuorille miehille lähtevänsä heidän kanssaan. Mutta ensin hän keskusteli Shortyn ja McCanin kanssa.

— Tulet siis määräpaikalle kolmantena päivänä, Storm, — sanoi Shorty. —
Olemme silloin varmasti siellä koirat ja varusteet mukanamme. —

— Mutta muistakaa — lisäsi Kit varoittaen — että jos asiat käyvät hullusti niin etten voisikaan teitä tavata siellä, niin jatkakaa silloin matkaanne Yukonille. Jos pääsette ehjin nahoin perille, voittehan silloin palata kesällä minua vastaan. Ainakin silloin lähden pakoon ja etsin teidät. —

McCan, joka seisoi nuotion ääressä, teki liikkeen jyrkkiä vuoria kohti, joitten rinteet lännessä kohosivat tasangolta.

— Tuolla se on! — hän sanoi — etelärinnettä kaartaa pieni puro. Sitä myöten me nousemme. Olemme siellä kolmantena päivänä. Kunhan vain löydätte joen, niin olette oikeilla jäljillä. —

Mutta kolmantena päivänä oli Kitillä huono onni. Nuoret miehet olivatkin muuttaneet haeskelusuunnitelmaansa, ja sillä välin kuin Shorty ja McCan koirineen samosivat jokea ylös olivat Kit ja nuoret miehet kuutisenkymmenenmailin päässä koillisessa seuraamassa toisen peuralauman jälkiä. Pari päivää sen jälkeen he hämärissä palasivat suurelle leirille. Erään nuotion ääressä istui intiaaninainen ja parkui, mutta huomatessaan tulijat hän hyökkäsi Kitiä kohti. Hän sadatteli hirveästi ja osoitti kädellään vihaa leimuavin silmin liikkumatonta olentoa, joka turkkeihin käärittynä makasi reessä.

Kit aavisti mitä oli tapahtunut ja lähetessään McCanin nuotiota hän valmistautui uusia kirouksia vastaanottamaan. Mutta sen sijaan hän näkikin McCanin istumassa nuotionsa ääressä halukkaasti peuranlihaa pureskellen.

— Minusta ei ole taistelupukariksi — selitti McCan surkeaäänisesti. — Mutta Shorty pääsi pujahtamaan edelleen. Tosin he ovat hänen kintereillään, mutta hän tappelee kuin mielipuoli. Kyllä ne saavat hänetkin käsiinsä. Hänellä ei ole pienintäkään mahdollisuutta pelastautua. Hän ampui kahta intiaania — ne siitä kyllä toipuvat. Mutta erästä hän ampui keskelle rintaa niin että hän kuoli. —

— Niin, tiedän sen! — vastasi Kit. — Tapasin juuri lesken. —

— Vanha Snass tahtoo puhella kanssasi — lisäsi McCan. — Hän on käskenyt, että niin pian kuin saavut leiriin, on sinun mentävä hänen nuotiolleen. Minulla ei ole hätää. Älä ole tietävinäsi mitään. Shorty läksi omalla uhallaan. —