— ja minuakin. Paitsi kärsimyksiä itsellenne, tuotatte te niitä, myös meille. Paleltuani viime talvena yhdessä kanssanne, kuten hyvin muistanette, tiedän teidän olevan hyvän miehen ja hullun. Jos te pidätte velvollisuutenanne työskennellä pakanoitten hyväksi, niin pahaa siitä ei voine sanoa, mutta työnne mahdollisia seurauksia älkää unohtako. Tuo mies, Punainen Baptiste, ei ole intiaani. Hän on samaa rotua kuin mekin, hän on minunlaiseni visakallo ja yhtä mieletön mielipiteittensä kiihkoilija kuin tekin. Kun te molemmat kohtaatte, nousee helvetillinen melu, ja minulla ei ole vähäisintäkään halua sotkeutua selvittelyihinne. Ymmärrättekö? Noudattakaa neuvoani ja matkustakaa pois täältä. Seuratessanne jokea alas te tulette venäläisten luo. Heidän joukossaan on varmasti kreikkalaiskatolilaisia pappeja, ja he auttavat teitä pääsemään onnellisesti Beringin merelle — Yukon-virran suulle — ja sieltä ei sitten ole vaikeata palata sivistyneisiin oloihin. Luottakaa sanoihini ja lähtekää täältä niin pian kuin Herramme sen myöntää. —

— Se, jonka sydämessä Herra asustaa ja jonka kädessä on evankeliumi, ei pelkää ihmisiä eikä saatanaa — vastasi lähetyssaarnaaja järkähtämättömästi. — Tahdon tavata tuon miehen ja kamppailla hänen kanssansa. Yhdenkin luopion palauttaminen lammaslaumaan on suurempi arvoinen kuin tuhannen pakanan käännyttäminen. Se, joka on voimakas pahassa, saattaa tulla suureksi hyvänteossa, siitä on meillä esimerkkinä Saul, joka lähti Pamaskukseen saattaakseen kristittyjä vankeja Jerusalemiin. Tiellä kuuli hän Vapahtajan äänen, joka sanoi: Saul, Saul — miksi vainoot minua? Siitä lähtien Paavali muuttui Herran palvelijaksi ja hänestä tuli yksi kaikkein suurimpia sielujen pelastajia. Ja niinkuin tämä Paavali Tarsolainen, niin työskentelen minäkin Herran viinimäessä; tahdon kärsiä koettelemuksia ja tuskia, loukkauksia ja pilkkaa, lyöntejä ja kidutuksia Herrani nimessä. —

— Tuokaa tänne ylös se pieni teepussi sekä kattilallinen vettä — huusi hän seuraavassa silmänräpäyksessä seuralaisilleen. — Ja älkää unohtako hirvenlihaa ja paistinpannua. —

Kun hänen miehensä, jotka hän itse oli käännyttänyt, saapuivat rantaäyräälle, polvistuivat he kaikki kolme, kädet ja selkä lastattuina leiritarpeilla, ja kiittivät Jumalaa erämaan halki suorittamansa onnellisen matkan johdosta. Hay Stockard katseli heitä ivansekaisella tyytymättömyydellä; heidän liikkeittensä romantillisuus ja juhlallisuus ei liikuttanut hänen kovaa sydäntään. Punainen Baptiste seurasi yhä tapahtumia avonaisen paikan tuolta puolen; hän pani merkille rukoilevien tutunomaiset asenteet, ja hän muisteli nuorta naista, joka oli jakanut vuoteen hänen kanssaan tähtitaivaan alla vuorilla ja metsissä sekä tytärtään, joka lepäsi jossain synkän Hudson lahden rantamalla.

3.

— Hitto vie, Baptiste — en olisi saattanut edes ajatella sellaista. En hetkeäkään. Myönnän miehen olevan hullun ja suurtakaan hyötyä hänestä ei ole, mutta kaikissa tapauksissa en voi häntä luovuttaa, ymmärrättehän! —

Hay Stockard vaikeni ja koetti senjälkeen ilmaista sydämensä synnynnäisen siveysopin seuraavalla tavalla:

— Tuo mies on suututtanut minua, Baptiste, sekä nyt että aikaisemminkin, ja monet kerrat on hän tuottanut minulle kaikenlaisia ikävyyksiä. Mutta te ymmärrätte minua kun sanon — hän on samaa rotua kuin minä — valkoinen mies — ja — ja — niin, minä en voisi koskaan ostaa elämääni hänen elämällään, en vaikkapa hän olisi neekeri. —

— Olkoon niin — kuului Punaisen Baptisten vastaus. — Olen antanut teidän vapaasti valita. Palaan takaisin pappieni ja sotilaitteni kanssa, ja teidän on kiellettävä jumalanne tai muuten minä tapan teidät. Luovuttakaa pappi minulle, niin saatte itse lähteä rauhassa täältä. Muussa tapauksessa päättyy kulkunne tähän. Minun kansassani kytee vihamielisyys teitä kohtaan, jopa lapsissakin. Katsokaa tuonne — ne ovat nyt juuri varastaneet kanoottinne. —

Hän osoitti kädellään joelle. Joukko alastomia poikia oli vastakkaisella niemeltä uinut virran mukana kanooteille, joita he nyt kuljettivat poispäin ja edettyään rihlapyssyn kantaman ulottuvilta he kiipesivät veneenlaitojen yli ja sousivat maihin.