Bill kurottautui rintavarustuksen yli, nosti papin ylös ja pudisti häntä rajusti sanaakaan sanomatta. Sitten jätti hän tämän värisevän hermoläjän ja käänsi huomionsa molempiin puoliverisiin. He eivät näyttäneet tuntevan pelkoa, vaan valmistautuivat innokkaasti lähenevään taisteluun.
Stockard oli puhellut hiljaisella äänellä Taslinin maalta olevan vaimon kanssa, ja nyt hän kääntyi katsomaan mihin lähetyssaarnaaja oli joutunut.
— Tuokaa hänet tänne — komensi hän Billiä.
Kun Sturges Owen oli asianmukaisesti asetettu hänen eteensä, sanoi hän käskevällä äänellä: — No niin — nyt teidän on tehtävä meidät mieheksi ja vaimoksi, mutta pian. — Senjälkeen kääntyi hän Billin puoleen ja jatkoi selittääkseen käytöstään: — Mahdotonta on edeltäkäsin tietää miten tämä jupakka päättyy ja senpä vuoksi parasta saada asiat järjestykseen. —
Nainen alistui empimättä valkoisen herransa käskyyn. Hänelle vihkiminen ei ollut mistään merkityksestä. Katsantokantansa mukaisesti hän piti itseänsä Stockardin vaimona jo siitä lähtien kuin he olivat asettautuneet yhteen. Molemmat soutajat olivat todistajina. Bill seisoi lähetyssaarnaajan vieressä ja piti varansa, ja kun sormuksen antamisen aika tuli, niin tarttui Stockard paremman puutteessa etu- ja keskisormellaan naisen sormeen.
— Ja nyt — suudelkaa morsianta! — komensi Bill. Ja Sturgen Owen oli liiaksi masennuksissa ollakseen tottelematta.
— Ja nyt ristikää lapsi! —
— Nopeasti ja kunnollisesti! —pauhasi Bill.
— Meidän on valmistauduttava pitkälle matkalle — selitti isä ottaessaan lapsen äidin sylistä. — Erään kerran ollessani pitkällä matkalla oli minulla muassani kaikkea, paitsi ei suoloja. Ja sitä matkaa en voi unohtaa. Jos nyt vaimo ja lapsi on yöllä saatettava yli virran, niin kaikkea on pantava mukaan. Ymmärräthän Bill — varovaisuus ei ole vahingoksi. —
Tuotiin astiallinen vettä ja kastetoimituksen loputtua kannettiin lapsi vaarattomaan nurkkaukseen rintavarustuksen suojaan. Nuo kaksi miestä sytyttivät tulen illallisen valmistamista varten.