Näillä räjähdyksentapaisen kiivaasti lausumillaan sanoilla hän oli ilmaissut keksimänsä pahimman herjauksen. Ellei siitäkään olisi apua, niin mikä sitten tepsisi noihin miehiin? Tommyn niska muuttui jälleen tulipunaiseksi, mutta hän puri vain hammasta sanomatta sanaakaan. Dickin silmät kävivät entistä lempeämmiksi. Hänellä oli Tommyyn nähden se etu, että hänellä aikoinaan oli ollut valkoinen vaimo.
Viiden amerikkalaissyntyisen sukupolven veri voi määrätyissä olosuhteissa koitua sangen kiusalliseksi perinnöksi, ja niin saattaa esimerkiksi käydä, kun on joutunut lähimmän sukulaiskansan jäsenten vieraanvaraisuutta nauttimaan. Molemmat miehet olivat englantilaisia. Maalla ja merellä olivat tytön esi-isät ja heidän jälkeläisensä voittaneet englantilaiset. Ja samoin tulisivat he vastedeskin tekemään. Hänen rotunsa perintätavat puolustivat hänessä entisyyttä. Hän tosin oli nykyajan nainen, mutta mahtava menneisyys kiehui hänen veressään. Ei yksistään Molly Travis käyttänyt kumisia saappaita, kuttaperkka-takkia ja solkihihnoja; kymmenien tuhansien manalle menneiden sisarien varjokädet kiristivät lujemmiksi hänen solkihihnojaan ja saivat aikaan sen, että hänen yhteenpuristettujen huultensa ja silmiensä ilme kävi niin päättäväiseksi. Hän, Molly Travis, tahtoi saattaa häpeään nämä englantilaiset, ja nuo lukemattomat varjot tulisivat häntä tehtävässään auttamaan.
Kumpikaan mies ei millään tavalla estellyt tyttöä. Kerran Dick ehdotti, että tyttö ottaisi päällensä hänen öljytakkinsa, koska hänen omansa oli tuskin paperia kestävämpi moisessa myrskyssä. Mutta tyttö ilmaisi omapäisyytensä niin pontevasti, että Dick senjälkeen keskitti kaiken huomionsa vain piippuunsa, kunnes tyttö ulkoapäin oli sitonut teltansiekaleet kiinni ja lähtenyt astelemaan poispäin vettä tulvehtivassa maassa.
— Luuletko, että hän selviytyy? — Dickin kasvojen ilme ei ollut yhtä rauhallinen kuin hänen äänensä.
— Ettäkö selviytyy? Jos hän pysyy pystyssä varastohuoneelle saakka, niin voit olla varma siitä, että hän tulee pähkähulluksi pakkasesta ja kärsimyksistä. Vai selviytyisi? Halpaantunut ja sekapäinen hänestä tulee. Kyllähän sinä sen tiedät, Dick, sinä, joka olet ollut myrskyn kynsissä Cap Hornin ympärillä. Sinä tiedät, miltä tuntuu maata märssypurjeen raa'alla tällaisessa ilmassa ja kamppailla jääkiteitä ja lunta vastaan seilien ollessa jäästä kankeat. Lopulta sitä on valmis heittämään kaiken oman onnensa nojaan ja itkemään kuin sylivauva. Vaatteitako noutamaan? Hän ei kykenisi eroittamaan hametta teekannusta tai huuhtelukattilasta. —
— Oli kai väärin, että päästimme hänet menemään?
— Mitä vielä. Jumala minua auttakoon, Dick, mutta varmasti hän olisi tehnyt tämän teltan pieneksi helvetiksi meille koko loppumatkan ajaksi, ellemme olisi päästäneet häntä lähtemään. Vika on siinä, että hänelle on suotu liiaksi intoa. Mutta tämä retki sitä kaiketi hieman jäähdyttää. —
— Niin, tyttö on aivan liian karski — myönsi Dick. — Mutta kunnon tyttö hän on joka tapauksessa. Hemmetin hullua oli hänen lähteä moiselle retkelle, mutta pidän hänestä kuitenkin paljon enemmän kuin senkaltaisista naisista, jotka koko ajan kuin haluaisivat sanoa: ota minut syliini ja kanna minua! Hän muistuttaa meidän äitejämme, Tommy, niin että kyllä sinun on annettava anteeksi hänen karskiutensa. Kunnon miehen synnyttäjäksi vaaditaan kelpo naista. Lapsi ei ime miehuutta hentomielisen äidin rinnoilta. Ei lehmä milloinkaan kykene tiikeriä synnyttämään. —
— Ja kun naisväki käy tolkuttomaksi, pitääkö meidän muitta mutkitta tyytyä siihen, niinkö? —
— Se olisi kyllä parasta. Terävä puukko lyö syvemmän haava kuin tylsä — mutta sehän ei lainkaan edellytä takomaan terää tylsäksi. —