Dick nyökkäsi merkiksi, että oli ymmärtänyt.
— Ei niin ylpeä ja tahdonluja, mutta peräti uskollinen myötä- ja vastoinkäymisessä. Hän hoiti airoa yhtä hyvin kuin kuka tahansa ja kesti nälkää kärsivällisesti kuin Job. Meni keulaan, kun se useammin oli veden alla kuin päällä ja kokosi purjeet yhtä rivakasti kuin mies. Kerran otin hänet mukaan kullanetsintäretkelle ylämaahan Teslin taholle, ohi Surprise Daken ja Little Yellow-Headin. Muona loppui, ja me söimme koiramme. Koirat loppuivat, ja me söimme valjaat, mokkasiinit ja turkikset. Mutta hän ei päästänyt pienintäkään valitusta, ei vähäisintäkään ilmettä, mikä oli sanonut: 'ota minut syliisi ja kanna minua!' Ennen lähtöämme oli hän ehdottanut, että ottaisin enemmän ruokavaroja mukaan, mutta kun ne sitten loppuivat, niin ei hän kertaakaan kiusoitellut minua sanomalla: 'mitä minä sanoin lähtiessämme?' 'Ei se mitään merkitse, Tommy', sanoi hän päivä päivältä, vaikka olikin niin heikko, että tuskin kykeni lumikenkiä nostamaan, ja vaikka jalkansa olivat ponnistuksista pahasti hiertyneet. 'Ei se merkitse kerrassaan mitään. Tahdon mieluummin kuihtua nälkään sinun omanasi, Tommy, kuin olla George-päällikön kloochina, hänen, joka viettää potlachia joka päivä. George oli chilcatkansan päällikkö, näetkös, ja hän olisi kauhean mielellään ottanut naiseni. —
— Suuria päiviä ne silloiset. Olin todella pulska poika saapuessani
rannikolle. Karkasin eräästä valaanpyyntilaivasta, Pole Starista,
Unalaskassa, ja kuljin alas Sitkaan muuan saukonpyytäjän matkassa.
Siellä yhdyin Onnen-Jackin seuraan — tunnetko hänet? —
— Oli loukkujeni peräänkatsojana Columbiassa — vastasi Dick. — Melko hurjapäinen velikulta, eikö niin? Ja kiintynyt wiskyyn ja naisiin? —
— Juuri hän. Pidin kauppaa hänen kanssaan pari myyntikautta — hooch-juomia ja huopia ja sentapaista.
Sitten hankin oman aluksen ja etten olisi hänen tiellään, siirryin minä Juneaun taholle. Ja siellä se oli kuin minä tapasin Killisnoon — lyhykäisyyden vuoksi aloin häntä nimetä Billyksi. Kohtasin hänet intiaanien järjestämässä tanssitilaisuudessa rannalla. George-päällikkö oli siltä vuodelta päättänyt kauppa-asiansa stickskansan kanssa, joka asui solan toisella puolella, ja hän oli Dyeasta saapunut juhlaan puoli heimoa mukanaan. Tanssipaikka kiehui siwasheja, ja minä olin ainoa valkoinen. Kukaan ei tuntenut minua paria nuorta miestä lukuunottamatta, jotka olin tavannut Sitkan seuduilla, mutta Onnen-Jack oli minulle jutellut paljon heistä. —
— He puhuivat kaikki chinookkieltä, mutta heillä ei ollut aavistustakaan siitä, että minä osasin papattaa sitä paremmin kuin monet heistä — ainakin paremmin kuin pari tyttöstä, jotka olivat tulleet Haines Missionsista Lynn Canalia ylöspäin. Mainitut tytöt olivat näppärän näköisiä, kauniita katsella ja vähältä piti, etten käynyt heitä lemmiskelemään, luonteeltaan he olivat terhakoita kuten äsken syntyneet turskanpoikaset — ja aivan liian suulaita, käsitäthän. Senjohdosta, että olin uusi tulokas alkoivat he tehdä pilaa minusta tietämättä, että ymmärsin jokaikisen sanan, minkä he lausuivat. –
— En ollut asioista tietääkseni, vaan aloin tanssia Tillyn kanssa, ja mitä kauemmin tanssimme, sitä enemmän sydämemme lämpenivät. 'Varmasti hän katselee itselleen tyttöä', sanoi toinen Missionsin tytöistä, ja toinen heilahutti niskojaan ja vastasi: 'Ihmekkös hänen on saadessa, kun tytöt kilvan heittäytyvät poikien syliin'. Kaikki ympärillä seisovat nuoret miehet ja naiset alkoivat nauraa hihittää kuultuaan tytön vastauksen. 'Hän on kaunis poika', sanoi edellinen tyttö. En tahdo kieltää näyttäneeni poikamaiselta ja ihonikin oli sileä, mutta itse asiassa olin jo monet vuodet käynyt täydestä miehestä, niin että tytön sanat suututtivat minua. 'Tanssii päällikön tyttären kanssa', hihitti toinen, luulen, että George pian iskee häntä airon lavalla ja lähettää hänet sinne, missä hänen oikea paikkansa on'. Päällikkö oli tähän asti ollut surkean näköinen, mutta nyt hän alkoi nauraa polviaan pidellen. Hän oli pitkä roikale ja olisi kyllä voinut lyödä airolla. —
— Mistä nuo tytöt ovat? — kysyin Tillyltä tanssissa pyöriessämme. Ja heti kun hän oli maininnut heidän nimensä, muistui mieleeni kaikki mitä Onnen-Jack oli heistä kertonut. Hän oli kuvannut koko heidän elämänsä yksityisseikkoja myöten — sellaisiakin tapahtumia, joista heidän omaisillaan ei ollut aavistustakaan. Mutta minä pysyin yhä vaiti ja seurastelin vain Tillyn kanssa Missionsin tyttöjen silloin tällöin päästellessä suustaan kirpeitä huomautuksiaan, joille kaikki toiset nauroivat. 'Odota hetkinen, Tommy', sanoin itselleni, 'odota vielä vähän!' —
— Ja minä maltoin mieleni siihen asti, kunnes seura alkoi hajaantua ja huomasin, että George oli hankkinut airon minua varten. Kaikki pitivät varmana, että tanssin loputtua syntyisi meteli. Mutta minä astuin joukon keskelle yhtä huolettomana kuin nyt tässä istun. Missionsin tytöt sinkauttivat vasten kasvojani sukkeluuden ja vaikka olinkin sangen kiukuissani piti minun purra huuliani pysyäkseni totisena. Sitten käännyin äkkiä heidän puoleensa. —