— Lähinnä minua seisoi Tilly, punaisenhelakka puku yllään ja helmillä koristeltuna ja vastapäätä häntä päällikkö mahtavimpain miestensä kanssa. Shamanilla oli apunaan toisten heimojen suurimmat poppamiehet, ja minä värisin ytimiäni myöten seuratessani heidän saatanallisia edesottamisiaan. Kesken kaiken juolahti mieleeni: mitähän tuttavani Liverpoolissa sanoisivat, jos näkisivät minut tällä hetkellä? Ja mieleeni johtui vaaleaverinen Gossie, jonka veljen löylyytin aikalailla ensimäiseltä retkeltä palattuani syystä, että poika ei pitänyt siitä, että pelkkä merimies hakkaili hänen sisartaan. Ja Gossie ajatuksissani katselin Tillyä. Kummallista tämä maailman meno, mietiskelin ajatuksissani, ei ollut äitini uneksinut imettäessään minua rinnoillaan, että poikansa joutuisi tällaisia kohtaloja kokemaan. —

— Niin, sellaista se oli. Ja kun juhla oli ylimmillään, kun valaannahkarummut pärisivät ja papit lauloivat, sanoin Tillylle: 'Oletko valmis?' Ja voi hyvä Jumala! Hän ei värähtänyt, eikä edes katsahtanut minuun! Mutta hän vastasi, 'tiesin että tulisit', vastasi hitaasti ja rauhallisesti ja hänen hiljainen äänensä muistutti kevätpurojen solinaa. 'Missä?' — 'Joenrannalla korkean rantatörmän alla' kuiskasin. 'Lähdet täältä kun sanon.'

— Olenko tullut maininneeksi, että siellä oli susikoiria laumoittain? Siellä ja täällä — joka askeleella niitä kohtasi, ja ne olivat kesyjä susia, ei muuta. Kun suku käy liian harvalukuiseksi, parittuvat ne villien metsäsukulaistensa kanssa, ja jälkeläisistä tulee hurjia tappelupukareita. Aivan mokkasiinieni edessä loikoi muuan tällainen iso peto ja kantapäitteni takana toinen samanlainen. Nykäisin voimakkaasti edessä olevan hännästä, ja kun susikoira kääntyi puraistaakseen paikkaan, missä käteni oli ollut, paiskasin takana olleen eläimen suoraan sen kitaan. 'Nyt!' huudahdin Tillylle. —

— Sinä tiedät miten hurjasti tuollaiset koirat tappelevat. Muutamassa silmänräpäyksessä oli ainakin satakunta koiraa ilmitappelussa keskenään. Naiset ja lapset sotkeutuivat toisiinsa, ja koko leirissä vallitsi pian kuvaamaton sekasorto. Tilly oli lähtenyt ja minä seurasin perästä. Mutta päästyäni jonkun matkaa tulin katsahtaneeksi taakseni ja minut valtasi paha henki: heitin huovan ja käännyin takaisin leiriin. —

— Koirat olivat nyt piiskatut eroon toisistaan ja ihmisvilinä oli asettumaisillaan. Mutta kukaan ei ollut oikealla paikallaan ja siitä johtui, ettei oltu pantu merkille Tillyn poissaoloa. 'Halloo!' sanoin minä ja tartuin päällikön käteen. 'Kohotkoon potlachisi savu useasti taivaalle ja suokoon Sticks sinulle runsaasti turkiksia ensi keväänä!' —

— Et voi kuvitella, Dick, kuinka tyytyväinen hän oli nähdessään minut siellä. Hänhän nyt oli yläkynnessä ja vietti häitään Tillyn kanssa. Hänellä olisi nyt tilaisuus aimolailla pöyhistellä edessäni. Leirissä oli yleisesti kerrottu, että halusin tytön itselleni ja sentähden läsnäoloni saattoi miehen ylpeäksi. Kaikki tunsivat minut nyt, kun olin ilman huopaa, ja kaikki alkoivat hihittää ja kuiskailla keskenään. Olihan moinen "sattuma hemmetin hupaisa, ja minä lisäsin sen hauskuutta teeskentelemällä olevani asiasta tietämätön. —

— 'Mistä täällä on kysymys?' tiedustelin. — 'Kuka täällä häitä viettää?' —

— 'George-päällikkö', vastasi shamani ja kumarsi syvään päällikölle.

— "Tietämäni mukaan pitäisi hänellä olla jo kaksi kloochia ennestään?" —

— "Mutta hän ottamas lisää — kolmansi!" Jälleen kumarrus päällikölle. —