— "Killisnoo" sanoin katsahtaen George-päällikköön ja samalla osoitin yläilmoja kohti. "Killisnoo."
— Ja Herra minua varjelkoon, Dick, eikös hullutukseni tehnytkin toivomaani vaikutusta. Vähintäin puolet heistä näki Tillyn katoavan korkeuteen. He olivat juoneet wiskyäni Janeaussa, ja rohkenenpa väittää, että he silloin olivat nähneet vieläkin merkillisempiä näkyjä. Miksikä minä en olisi kyennyt aikaansaamaan moista, minä, joka myin pulloihin teljettyjä pahoja henkiä? Osa naisista kirkui. Kaikki kuiskailivat keskenään. Minä asetin käsivarteni ristiin rintani päälle, ja he vetäytyivät loitommalle minusta. Nyt oli minun lähdettävä. "Ottakaa hänet kiinni! huusi George, Kolme tai neljä miestä lähestyivät minua, mutta minä pyörähdin äkisti heitä kohden ja tein muutamia taikaliikkeitä ja osoitin samalla ylös ilmaan ikäänkuin aikomukseni olisi lähettää heidät samaa tietä kuin Tillyn. Tarttuako minuun? Ei, sitä he eivät olisi uskaltaneet tehdä. Päällikkö piti heille nuhdesaarnan, mutta sekään ei saanut heitä liikahtamaan paikoiltaan. Silloin yritti George itse hyökätä kimppuuni — mutta minä uudistin taikani ja hän pelkäsi yhtä suuresti kuin nuo muutkin.
— "Käske shamanisi tekemään yhtä suuria ihmeitä kuin minä olen tehnyt tänä iltana", sanoin minä. "Kutsukoot he Killisnoon takaisin pilvistä jonne hänet lähetin!" Mutta papit kyllä tiesivät, mihin he taikuuksillaan pystyivät. "Synnyttäkööt kloochisi sinulle yhtä monta poikalasta kuin joessa keväisin on lahnanpoikasia", lisäsin ja käännyin poislähteäkseni — "ja älköön leirisavusi milloinkaan lakatko kohoamasta kohti korkeuksia."
— Mutta jos ne elukat olisivat huomanneet millaisia hyppyjä tein heti päästyäni heidän näkyvistään pikemmin purrelle joutuakseni, niin kaiketi he olisivat luulleet, että taikavoimani oli vaikuttanut myös minuun itseenikin. Tilly oli sillä välin pysyäkseen lämpimän hakannut jäätä pois aluksesta, ja niin me lähdimme heti paikalla purjehtimaan. Ja voinet kuvitella matkaamme, kun sanon, että myrsky puski täysin voimin purjeisiimme ja jäiset hyökyaallot löivät yli laidan joka minuutti. Moisessa kirotussa säässä saimme olla puolen yötä — minä peräsimessä ja Tilly hakkasi jäätä pois — kunnes ohjasin Porcupine Islandin rantaan. Huopamme olivat läpimärät, samoin tulitikut, jotka Tilly kuivatti rinnoillaan.
— Luulenpa siis oppineeni tuntemaan naisia, Dick. Seitsemän vuotta me elimme miehenä ja vaimona, purjehdimme yhdessä sekä hyvät että huonot säät, mutta sitten hän kuoli, keskellä talvea, kuoli synnytykseen kaukana Chilcat-asemalla. Viimeiseen hetkeen asti piteli hän minua kädestä; ja jää oven sisäpuolella kohosi kohoamistaan ja valkoinen huurre täytti ikkunaruudut; ja luoksemme läheni kuolema ja hiljaisuus. Sinä et ole kuunnellut tuollaista hiljaisuutta, Dick, ja suokoon Jumala, ettei sinun sitä koskaan tarvitsisi kuulla istuessasi kuolinvuoteen ääressä. Niin, kuunnellako sitä? Kuunnella, kuunnella, kunnes tuntuu siltä kuin oma hengitys ulvoisi sumusireenin voimalla, ja sydän lyö ja pauhaa aivan kuin suuret meren mainingit rantaa vastaan. — — —
— Killisnoo oli siwashi, Dick, mutta oi, mikä verraton nainen! Valkoinen, ihan valkoinen, Dick, kauttaaltaan valkoinen ja läpikuultava. Loppunsa lähetessä sanoi hän minulle: "Säilytä höyhenpatjani, Tommy, säilytä se aina". Minä lupasin niin tehdä. Ja sitten hän avasi silmänsä ja ne olivat täynnä tuskaa. "Minä olen ollut sinulle hyvä vaimo, Tommy, ja sentähden tahdon — sinun täytyy luvata — sanat tuskin erkanivat hänen huuliltaan — että ensi kerralla otat valkoisen vaimoksesi. Ei toistamiseen siwashia, Tommy-. Minä tiedän. Juneaussa tapaat paljon valkoisia naisia. Tiedän miten asia on. Kansasi nimittää sinua squaw-mieheksi, sinun heimosi naiset kääntävät päänsä toisaalle kohdatessaan sinut kadulla ja heidän luoksensa sinä et voi mennä kuten toiset miehet. Minkätähden? Syystä, että vaimosi on siwashi. Eikö olekin niin? Ja se ei ole hyväksi. Sentähden minä kuolen. Lupaa minulle! Suutele minua merkiksi, että lupaat."
— Suutelin häntä, ja hän nukahti kuiskaten: "Se on hyvä". Mutta noina viimeisinä silmänräpäyksinä, kun kumarruin hänen puoleensa painaakseni korvani hänen huulilleen, havahtui hän vielä kerran ja sanoi: "Muista lupauksesi, Tommy." Ja niin hän kuoli lapsivuoteeseen kaukana Chilcat-asemalla. —
Teltta huojui ja painui miltei litteäksi myrskyn kynsissä. Dick täytti piippunsa sillä välin kuin Tommy valmisti teen ja asetti sen lieden syrjälle Mollyn paluuta odottamaan.
Niin, miten kävi naisen, jonka silmät iskivät tulta ja jonka suonissa amerikkalaisveri kuohahteli? Hän oli parhaillaan paluumatkalla teltalle, jääsateen ja myrskyn sokaisemana, horjuen ja kaatuillen, tuulen tunkeutuessa hänen kurkkuunsa niin että hän oli vähältä tukehtua, hän saapui miltei nelinkontin teltalle. Myrsky riuhtoi raivoisasti hänen selkäänsä kiinnitettyä suurta kantamusta. Väsyneesti hän koetti sormillaan aukoa yhteensidottuja oviverhoja, mitkä Tommyn ja Dickin piti päästää hänelle auki. Sitten pinnisti hän viimeiset voimansa, hoippui sisälle ja lysähti umpi uuvuksissa lattialle.
Tommy irroitti kantohihnat ja sieppasi kantamuksen tytön hartioilta. Sitä nostaessaan kuului sisältä kattiloiden ja pannujen kolinaa. Dick, joka parhaillaan oli kaatamassa wiskyä mukiin, vilkuili tytön toisella puolella seisovalle toverilleen. Tommy iski silmää takaisin. Hänen huulensa muodostivat sanan: "Vaatteet!" mutta Dick pudisti nuhtelevasti päätään.