Mies ei epäillyt katsellessaan naista ja pitäessään hänet loitolla itsestään. Mutta hänen kasvonsa olivat muuttuneet synkiksi ja värittömiksi ja hänen silmiensä lämpimä katse oli kadonnut.

— Minä maksan Pierrelle ja venemiehille, he saavat lähteä. Ja jään tänne sinun luoksesi papin siunaamana tai siunaamatta, vihittynä tai vihkimättömänä — olen valmis seuraamaan sinua kaikkialle. Dave, Dave! Kuuntele minua! Sanoit minun tehneen sinulle vääryyttä entisaikoina — ja niin teinkin — mutta anna minun nyt hyvittää se, salli minun sovittaa syntini! Jos minä muinoin arvostelin rakkautta väärin, niin rukoilen sinulta, salli minun näyttää, että nyt tiedän arvostella sitä oikein. —

Nainen heittäytyi polvilleen ja kietoi itkien käsivartensa miehen polvien ympärille. — Ja sinä tunnet hellyyttä minuun. Sinä tunnet hellyyttä. Ajattele kaikkia niitä hirveän pitkiä vuosia, joina olen odottanut ja kärsinyt! Oi, sinä et voi milloinkaan, et ikinä aavistaa kärsimyksieni määrää. — Mies kumartui ja nosti hänet permannolta.

— Kuunnelkaa mitä sanon — sanoi mies käskevällä äänellä, avasi oven ja ohjasi naisen sen ulkopuolelle. — Se on mahdotonta. Me emme saa ajatella vain itseämme. Teidän täytyy lähteä. Toivon teille onnekasta matkaa. Sixty Milen luona matkanteko vaikeutuu, mutta teillä on maailman parhaat venemiehet, ja he voittavat kyllä kaikki esteet. Ehkä nyt haluatte sanoa hyvästi? —

Vaikka nainen jo oli saanut vallan itsensä yli, katseli hän miestä epätoivoisin ilmein. — Jos — jos — jos Winapie — läähätti hän ja vaikeni.

Mies ymmärsi ajatuksen ja vastasi: — Niin. — Mutta heti sen sanottuaan hän tajusi moisen ajatuksen mahdottomuuden ja lisäsi: — Sellainen ei saa tulla kysymykseen. Se ei ole lainkaan todennäköistä. Moisesta ajatuksesta meidän täytyy luopua. —

— Suutele minua! — kuiskasi nainen kirkastunein katsein. Ja sitten hän kääntyi ja lähti astelemaan poispäin.

— Lähdemme heti, Pierre — sanoi nainen saattajalleen, ainoalle, joka valveilla odotti hänen paluutaan.

— Meidän täytyy lähteä. —

Pierren terävät silmät havaitsivat nuotion loisteessa tuskan ilmeen naisen kasvoilla, mutta hän suhtautui tähän kummalliseen määräykseen kuin olisi se maailman luonnollisin asia. — Out, madame — hän sanoi.