Ponnistuksistaan huolimatta Kitin ei onnistunut saada vähäisintäkään vihiä siitä, mikä mies Snass oli ollut ennen Pohjolan lumiaavikoille kotiutumistaan. Hän oli saanut hyvän kasvatuksen, mutta siitä huolimatta ei hän ollut tänne tulonsa jälkeen lukenut ainoatakaan kirjaa tai sanomalehteä. Hän ei tiennyt mitä maailmalla oli tapahtunut tai tapahtui, eikä hän osoittanut yhtään halua sitä tietääkään. Hän oli kuullut Yukonin kullankaivajista ja Clondyken kultalöydöistä. Mutta kullanetsijöitä ei ollut milloinkaan näyttäytynyt hänen alueellaan ja siitä hän oli iloinen. Mitään ulkomaailmaa ei hänelle ollut olemassa. Hän ei kärsinyt siitä edes puhuttavan.
Ei Labiskweekaan voinut Kitille kertoa menneistä ajoista. Hän oli syntynyt metsästysalueella. Hänen äitinsä oli ollut hyvin kaunis — ainoa valkoinen nainen, minkä Labiskwee oli koskaan nähnyt. Hän mainitsi tämän kaihoavin äänin ja niinikään kaipuuta ilmaisivat ne lukuisat tilanteet, joina hän teki Kitille tiettäväksi olevansa selvillä ulkomaailmasta, jonka ovet hänen isänsä oli sulkenut. Mutta mitä hän tiesi, sen hän säilytti salaisuutenaan. Hän oli jo aikaisin oppinut, että hänen isänsä joutui aina raivon valtaan, kun hän siitä yritti puhua.
Anton oli kertonut eräälle intiaaninaiselle hänen äidistään, jonka isä oli ollut korkeassa asemassa oleva virkamies Hudson Bay-yhtiössä. Myöhemmin oli intiaaninainen kertonut kuulemansa Labiskweelle. Mutta äitinsä nimeä ei Labiskwee ollut koskaan kuullut.
Danny Mac Canelta oli aivan mahdotonta saada mitään tietoja. Hän ei pitänyt seikkailuista. Tämänlainen alkuperäiselämä oli hänelle kauhistus ja hänen oli täytynyt sitä kestää kokonaista yhdeksän vuotta. Hänet oli houkuteltu ottamaan pesti valaanpyytilaivaan San Fransiscossa ja oli hän sitten karannut kolmen toverinsa kanssa. Kaksi heistä oli kuollut ja kolmas oli heittänyt hänet oman onnensa nojaan kauhistavalla etelään vaelluksella. Hän oli elänyt kaksi vuotta eskimojen parissa, kunnes rohkeni lähteä vaeltamaan etelää kohti, ja saavuttuaan vain parisen päivämatkan päähän eräältä Hudson Bay-yhtiön kauppa-asemalta oli joukkue Snassin nuoria miehiä vanginnut hänet. Hän oli pieni, ahdasmielinen mies, joka vain uneksi ja jutteli paluumahdollisuuksista rakkaaseen San Fransiscoonsa ja mieliammatistaan siellä.
— Te olette ensimmäinen sivistynyt mies joukossamme — sanoi Snass eräänä iltana mairitellen Kitille heidän istuessaan leiritulen ääressä — lukuunottamatta vanhaa Nelisilmää. Intiaanit nimittivät häntä siten. Hän oli lyhytnäköinen ja käytti senvuoksi silmälaseja ja hän oli zologianprofessori. (Kit pani merkille sen, että Snass lausui nimityksen aivan virheettömästi). Hän kuoli vuosi sitten. Hän oli eksynyt retkikunnastaan ja nuoret mieheni tapasivat hänet Porcupine joen yläjuoksulla. Hän oli hyvin sivistynyt, niin, mutta hän oli myös suuri narri, sillä hänen heikkoutensa oli alituinen pakoonyrittely. Zologiasta hän oli selvillä ja hän kykeni käsittelemään metalleja, Luskwan tuolla puolen, missä on hiiliä, on meillä muutamia erittäin ansiokkaita käsitaoksia. Hän korjasi pyssymme ja opetti tämän välttämättömän taidon nuoremmillemme. Vuosi sitten hän kuoli, ja me surimme häntä vilpittömästi. Hän hävisi jälleen luotamme — kuten niin monasti ajemminkin — ja me löysimme hänet kuoliaaksi paleltuneena tuskin mailin matkan päässä leiristä. —
Samana iltana Snass sanoi Kitille: — Parasta olisi, että valitsisitte itsellenne vaimon ja saisitte oman leiritulen. Silloin olisi olonne paljon mukavampaa kuin asua yhdessä noitten nuorten miesten kanssa. "Neitotulia" — ne ovat nuorten tyttöjemme esittämisjuhla, ymmärrättekö — ei tosin sytytetä ennenkuin keskikesällä, lohen kutuaikana, mutta jos haluatte voin ne määrätä sytytettäviksi aikaisemminkin. —
Kit hymyili ja pudisti päätään.
— Pitäkää mielessänne — sanoi Snass rauhallisesti — että Anton oli ainoa, jonka on onnistunut päästä täältä pois. Hänellä oli mainio onni, tavaton onni. —
Labiskwee kertoi Kitille, että hänen isällään oli rautainen tahto. — Vanha Nelisilmä nimitti häntä Jääkuninkaaksi — mitä se sitten merkinneekään — tai Pakkastyranniksi, Luolakarhuksi, Villieläimeksi, Peurakuninkaaksi, Partaleopardiksi ja jos miksi. Vanha Nelisilmä rakasti sentapaisia nimiä. Hän se minulle opetti englanninkielentaitoni. Hän oli suuri leikinlaskija ja mahdotonta oli tietää milloin hän puheli tosissaan. Ollessani vihainen sanoi hän minua Cheetah-kumppanikseen. Mitä merkitsee Cheetah? [Cheetah oikeammin Tshitah, laji metsästysleopardeja]. Aina hän minua sillä kiusoitteli. —
Labiskwee jatkoi laverteluaan niin avomielisesti ja lapsellisen yksinkertaisesti, että Kitin mielestä se ei yhtään sopeutunut hänen täysin kypsälle naiselliselle ulkomuodolleen.