Mutta vanha pikku mies ei matkustanut Kantoniin. Hän tunsi tarpeeksi hyvin oman maansa ja mandariinien kiristyshalun antautuakseen sille alttiiksi melkoisine omaisuuksineen, joka hänellä oli vielä jäänyt jäljelle. Hän meni Macaoon. Ah Chun oli kauan tottunut käyttämään kuninkaan valtaa ja hän olikin kuin itsevaltias kuningas. Saavuttuaan maihin Macaossa hän meni suurimman eurooppalaisen hotellin vastaanottohuoneeseen, mutta hotellin kirjuri sulkikin häneltä matkustajapäiväkirjan, selittäen, ettei kiinalaisia sinne päästetty. Ah Chun kutsui johtajan paikalle, mutta sai tältä halveksuvaa kohtelua osakseen. Hän ajoi pois, mutta palasi kahden tunnin kuluttua. Nyt hän kutsui kirjurin ja johtajan luokseen, maksoi heille kuukauden palkan sekä erotti heidät toimestaan. Hän oli sillä välin ostanut hotellin itselleen ja asui sen hienoimmassa huoneistossa ne monet kuukaudet, joiden aikana hän rakennutti komean palatsin kaupungin lähistölle. Tällä välin hän tunnetulla kyvyllään koroitti suuren hotellinsa voiton kolmesta sentistä kolmeenkymmeneen.
Ne rettelöt, joita pakoon hän oli lähtenyt, alkoivat aikaisin. Jotkut hänen vävypoikansa sijoittivat rahansa huonosti. Toiset leikkivät voileivänheittoa Ah Chunin myötäjäisillä. Kun Ah Chun oli poissa, niin he alkoivat keinotella mamma Chunin puolella miljoonalla. Eikä tämä ollut omiaan herättämään heissä parhaita tunteita toisiaan kohtaan. Lakimiehet lihoivat heidän riidoillaan. Haasteita ja vastahaasteita olivat oikeuslaitokset tulvillaan. Eikä päässyt poliisioikeuskaan niistä rauhaan. Sattuipa näet ankaria yhteenottoja, joissa kovat sanat ja vielä kovemmat iskut vaihtelivat. Ja kukkaruukkuja heiteltiin lisäämään sanojen tehoa. Kunnianloukkausjuttuja vedottiin oikeudesta toiseen, ja ne riittivät pitämään Honolulun mieluisassa jännityksessä todistajain paljastusten takia.
Mutta palatsissaan, kaiken itämaisen komeuden ympäröimänä, Ah Chun veteli levollisena savuja piipustaan ja kuunteli rettelöiden kaikua meren takaa. Joka ainoan höyrylaivan postissa kulki Macaosta Honoluluun virheettömällä englanninkielellä ja amerikkalaisella kirjoituskoneella kirjoitettuja kirjeitä, joissa hän kehoitti heitä elämään rauhassa ja sovussa. Itse puolestaan hän kyllä on rettelöistä erillään ja hyvin tyytyväinen. Hän on saanut levon ja rauhan. Väliin hän nauraa ja vilkuttaa pieniä vinosilmiään ajatellen tämän maailman menoa. Sillä kaikesta elämästään ja kokemuksistaan on hänelle jäänyt se vakaumus, että — tämä maailma on kovin hullunkurinen.